Kun perustimme perheen oli yksi suuri haave saada asua paikassa missä voi pitää eläimiä, ilman huonoa omaatuntoa. Tämä tarkoittaa sitä, että eläimet voivat kulkea vapaasti, sekä sisällä että ulkona eikä tarvitse pelätä, että ne jäävät auton alle tai häiritsevät naapureita.
Näiden kahdeksan vuoden aikana on ollut aika joukko lemmikkejä. Koiria 3 kpl, kissoja 5kpl, kaneja 5kpl, marsuja 2 kpl, ankkoja 3 kpl, hanhi, minipossu ja akvaario. Lisäksi on ollut hoidossa hevosta ja ponia, lampaita ja pieniä metsähiiriä, etanoita ja muita ötiäisisä. Onko tässä eläimellisessä menossa mitään järkeä ? Kyllä on paljonkin.
Eläimistä on ollut paljon iloa. Ne ovat kasvattaneet vastuuntuntoa, aitoja tunteita, kuten vilpittömyyttä ja luottamusta. Toki niistä on ollut paljon vaivaa ja työtä. Sitoneetkin ovat, ettemme ole aina päässeet lähtemään niinkuin olisimme halunneet. Vahinkoakin nuo rontit ovat saaneet aikaan ja rahaa on mennyt aika tavalla niiden elämiseen, mutta saldo on ollut lähes aina plussan puolella.
Kun katselen nyt murkkupojan lepertelyä kissalle oman peiton alla, en voi olla hymyilemättä. Onhan se hyvä että on edes kissa joka ymmärtää ja jolle voi kertoa murheensa ja jolle voi osoittaa positiivisia tunteita kun muille ei voi, kun pitää olla niin cool.
Me aikuiset olemme päättäneet, että uusia lemmikkejä ei enää perheeseemme tule. Eli sitä mukaa kun aika eläimistä jättää, niin vastuu vähenee ja olemme valmiita johonkin muuhun, esim.matkusteluun. Viime viikolla viimeinen vanha ankka kuoli ja Hanna hanhi on aika yksinäinen. Yritämme löytää hänelle uuden lauman, sillä yksinäisyys voi tappaa. Hanhet ovat pitkäikäisiä, niillä on ihan ihmisen elämään verrattava elämä (n.70vuotta) eikä Hannamme ole vasta kuin parikymppinen pimu, jolla on elämää vielä paljon edessä.
Akvaariosta luovuimme viime kuussa, eli perheessä ei ole nyt kuin koira, 4 kissaa, minipossu ja kaksi marsua, joista toinen tuossa kuvassa kurkistelee kesäauringossa. Joku sanoisi, että onhan tuossakin, mutta kun on tottunut suureen eläinlaumaan, tuntuu vähän oudolta.
Minulle rakkain karvakuono on koirani Onni, joka rakastaa minua niin suuresti kuin vain pienestä sydämestään voi.