Tänään oli ensimmäinen teoriatunti ja meinasin kuolla. Meitä oli kolme "tyttöä", kaksi juuri 18 vuotta täyttänyttä ja minä 43v. Jos pelkäsin mennä tunnille tänään niin taidan pelätä huomista vielä enemmän. Hommat hoituvat aikamoista vauhtia ja minä vaan seuraan silmät ymmyrkäisinä. Mutta kuten olen päättänyt, nyt on muutoksen aika ja tämä on yksi osa isoa muutosta minun ja perheen elämässä. Pelot on kohdattava, vaikka sitten kuolisin.
Kysyinkin opelta onko kukaan kuollut heidän koulussaan ja hän vastasi että ei ole, mutta oksentanut on. Olenkohan minä se ensimmäinen ?
Tämä oli tämän päivän iso askel. Huomenna jatketaan, pidän teidät ajan tasalla.
Tässä jännityksessä on yksi hyvä puoli ja se on se, että ruoka ei meinaa millään mennä alas, jospa vaikka jokunen kilo karisisi.