Eilen huomasimme miehen kanssa yhden ison asian. Aina kun meillä on jokin iso elämänmuutos tai ratkaisu ns. työn alla alamme kamalasti touhuta, siirrämme huonekaluja paikasta toiseen, vaihdamme huonejärjestystä, suunnittelemme sisustuksia tai remonttia ja mietimme ja pohdimme aivan epäoleellisia asioita. Saamme näin jotakin valmiiksi ja järjestykseen. Isot ratkaisut jäävät vaille huomiota muhimaan myöhempiä aikoja odottamaan. Taas on sellainen aika. Isoja ratkaisuja pitäisi tehdä. Onneksi on vaihtoehtoja, mutta miten valita niistä ne oikeat.
Ja kun mietintä viikonloppuna kävi liian raskaaksi ja vaikeaksi, niin sain päähäni, että Aapiskukon eteisaulan voisi laittaa uusiksi. Ja eikun tuumasta toimeen. Pitkä pöytä tavaroineen (ihan kamalasti Sortavan lastenkotiin lähtevää tavaraa) sai poistua ja sohvaryhmä tilalle vanhan arkun kera. Ja kun arkku siirrettiin sohvapöydäksi jäi nurkkaan ikävän tyhjä kolo. Joten keksin, että vanha astiakaappi varastosta sopisi paikalle mainiosti. Mies ja tytön poikaystävä kantohommiin ja pian oli kaappi uudella paikalla. Ovet auki ja imuri huutamaan. Kaapin sisällä on neljä hyllyä, yksi sellainen vanha lusikkahylly. Kyllä alkoi taas inspiraation kukka kukkia. Päätin tehdä kaapista oikein jouluisen tonttulan. Vanhat olkipukit ja muut vanhat joulukoristeet saavat paikan kaapista. Sisustan sinne muutakin jouluista, vanhoja puuvakkoja joihin laitan pipareita ja makeisia, tuoksuvia neilikka-appelsiineja ja omenoita. Voi miten odotankaan jo joulua.
Löysin ison laatikollisen vanhoja avaimia ja ohjeistin miehen ripustamaan ne oven yläpuolelle. Lähipäivinä kiipeän ullakolle ja kaivan sieltä vanhat kuparikattilat, kiillotan ne ja ripustan kaapin yläpuolelle. Haaveissa on myös kranssien teko oviin ennen joulua.
Huomenna maanantaina on tasan kuukausi jouluun. Ja miten paljon on kaikkea ihanaa tehtävää ennen sitä. Jos en sitä ennen peruuta koko joulua, niin kuin kaikkina muinakin vuosina ennen aattoa. Joulun peruutuksestani on tullut jo yleinen naurun aihe perheessä. Esikoinen on ehtinyt jo kyselläkin peruutuksen perään. Niin se vaan on, että sieltä se ihana juhla silti tulee peruutuksista huolimatta.
Lumista talvista viikkoa sinulle lukijani !