Ihanan aurinkoinen päivä, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja pestä pyykkiä. Pesin oikein monta koneellista ja kuivattelin ulkona. Kylläpä tunsin olevani taas tehokas perheenäiti... samaan syssyyn keräsin mustamarja-aroniat, joista ajattelin tehdä huomenna tuoremehua viinihapon avulla. Onkohan minulla kaikki kotona...kun olen niin touhukkaalla päällä. No kyllä tämä tästä kostautuu, tulee taas niitä päiviä, jolloin makaan sohvalla ja uppoudun johonkin kirjaan tai saippuasarjaan ja pyydän miestä pyörittämään palettia.
Kyllä meillä on ihanat tytöt. Tänäänkin saimme herkullisia, kauniita ja pieniä juuri sellaisia ruotsalaisen näköisiä korvapuusteja, joita söimme ihan navat pinkeinä, ulkona päiväkahvilla.
Onneksi käyttivät Hylamaitoa, jotta minäkin sain, sillä vanhuus ei tule yksin, nyt olen saanut laktoosi-intoleranssin kiusakseni. On taas opeteltava uusia juttuja tai muuten vatsa päästelee mitä sattuu.
On meillä ihanat pojatkin, varsinkin kun "oikein silmin katsotaan", niin kuin laulussa viisaasti sanotaan. Tänäänkin pihaan ilmestyi motti pilkkeitä kuin itsestään. Syyllisyys saa aikaan ihmeitä. Toivottavasti ottivat opikseen. Kaikesta selvitään yritin todistella ja joskus 10 vuoden päästä näillekin töppäilyille nauretaan kun niitä muistellaan.