IRC-Galleria

Joskus kauan sitten, kun olin kodin ulkopuolella työssä, kävi meillä pitämässä luentoaan filosofi Esa Saarinen. Tuo eläinjäljitelmäkuosiin pukeutunut "tyylikäs"herra joka kuulemma vie vaimolleen, kuningattarelleen kukkia joka ikinen päivä, huh! mahtaa talossa olla maljakoita. Muistan tuosta luennosta kaksi asiaa, toinen oli se, että nauroimme vedet silmissä vilosohvin jutuille ja toinen oli se, että on kuulemma itsestä kiinni laittaako aamulla herätessään "koneeseen" myönteisen vai kielteisen kasetin.

Viime aikoina olen alkanut kallistua tuon väittämän puoleen. Aika paljon omaan mielentilaansa voi vaikuttaa sillä miten asioihin suhtautuu tai päättää niihin suhtautua. Minä tiukkapipokin olen alkanut ottaa asioita vähän rennommin, siis korostan vähän.

Ja kuten rakas mieheni sanoi: "kriisissä on aina mahdollisuus"

Tämän päivän myönteinen juttu on kun löysin kirpputorilta aivan loistavia silkkisiä, juuri oikean värisiä ravatteja kolme kappaletta ja aivan ihanat autoverhot Tiituksen huoneeseen. Ja melkein ilmaiseksi. Toinen positiivinen juttu oli se, kun saimme juoda miehen kanssa päiväkahvit kahdestaan rauhassa, kun osa lapsista oli jälki-istunnossa. Asioilla on aina puolensa.

Ihanan aurinkoinen päivä, joten päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja pestä pyykkiä. Pesin oikein monta koneellista ja kuivattelin ulkona. Kylläpä tunsin olevani taas tehokas perheenäiti... samaan syssyyn keräsin mustamarja-aroniat, joista ajattelin tehdä huomenna tuoremehua viinihapon avulla. Onkohan minulla kaikki kotona...kun olen niin touhukkaalla päällä. No kyllä tämä tästä kostautuu, tulee taas niitä päiviä, jolloin makaan sohvalla ja uppoudun johonkin kirjaan tai saippuasarjaan ja pyydän miestä pyörittämään palettia.

Kyllä meillä on ihanat tytöt. Tänäänkin saimme herkullisia, kauniita ja pieniä juuri sellaisia ruotsalaisen näköisiä korvapuusteja, joita söimme ihan navat pinkeinä, ulkona päiväkahvilla.
Onneksi käyttivät Hylamaitoa, jotta minäkin sain, sillä vanhuus ei tule yksin, nyt olen saanut laktoosi-intoleranssin kiusakseni. On taas opeteltava uusia juttuja tai muuten vatsa päästelee mitä sattuu.

On meillä ihanat pojatkin, varsinkin kun "oikein silmin katsotaan", niin kuin laulussa viisaasti sanotaan. Tänäänkin pihaan ilmestyi motti pilkkeitä kuin itsestään. Syyllisyys saa aikaan ihmeitä. Toivottavasti ottivat opikseen. Kaikesta selvitään yritin todistella ja joskus 10 vuoden päästä näillekin töppäilyille nauretaan kun niitä muistellaan.

Tänään perin sateisena päivänä päätin kokeilla onneani. Mies lämmitti leivinuunin ja minä tein ruisleipätaikinan loppuun. Leivät nousemaan ja omenat kattilaan. Siinä sivussa kun elämäni ensimmäiset ruisleivät nousivat pöydän kulmalla, niin keittelin hilloa. Nyt kuulostan todella super perheenäidiltä... ;)
Omenakanelihillo (oman puun omenista) sekä ruisleivät (naapurin rukiista alkuviikolla jauhetuista jauhoista leivotut) onnistuivat molemmat. Kyllä päivän tai jopa kaksi päivää voi pelastaa pienillä asioilla, kun ei anna isompien murheiden päästä niskan päälle. Paistelin lapsille vohveleita ihan pelkästä onnistumisen ilosta.

Pitkään taistelin vastaan, etten avaa omia sivuja...mutta tässä nämä nyt sitten ovat. Opettelua on kaikki ja mies saa avustaa vielä pitkään teknisissä jutuissa.
Nyt ei muuta kun kamera tiiviimpään käyttöön ja kuvia sivuille.