Kun olen päättänyt laittaa sen positiivisen kasetin joka aamu pyörimään päänuppiin, niin sitä filmiä on sitten katseltava, vaikka kuinka itku punkisi silmiin. Ja kuten tiedämme itku voi tulla niin monesta syystä. Tänään se tuli taas todistetuksi.
Lapset saavat joskus tuntemaan äidin niin mahdottoman tyytymättömäksi itseensä. Kun lapset toilailee, niin iskee kamala itsesyytösten tulva, että enkö minä parempaan ole pystynyt ? mitä olen tehnyt väärin ? Kyyneleet pyrkivät huuhtomaan noita tunteita mielestä.
Miehen 50vuotisjuhlat lähestyvät ja kutsutut ilmoittelevat tulostaan. Tänäänkin yksi kutsuttu itki aivan valtoimenaan puhelimessa ihanasta kutsusta. Tottakai hän ja miehensä tulevat. Samaan hengenvetoon liikuttunut ystävä alkaa selittää miten noloa on, kun hän ei ole pitänyt yhteyttä pitkään aikaan ja nyt tällainen kutsu. Yritin selittää ettei ajalla ole merkitystä, sillä ystävien välillä voidaan jatkaa aina siitä mihin viimeksi jäätiin, on aikaa kulunut vähän tai paljon.
Tänään tuli myös kyyneleet silmiin, kun nauratti niin kovasti. Esikoinen heitti kyllä niin herkullisen jutun mersulla ajelevasta romaaninaisesta, että meinasi kastua silmäkulmien lisäksi myös housut.
Tästä päivästä tulee mieleen Heikki Salon kappale "Hymy ja kyynel", "...kun näätte tähtitaivaan niin muistakaa, se kauas näkyy mikä kimaltaa - hymy ja kyynel"