IRC-Galleria

Kylläpä oli lämmin päivä, ihana ! tänään joimme miehen kanssa ensimmäiset rappukahvit. Meillä on tapana istuksia rappusilla, ennen kuin puutarhatuolit saa terassille. Nyt oli vuorossa aurinkoiset Ankkalinnan rappuset (ulkorakennus). Kahvi maistuu ulkona aina niin erilaiselta, paremmalta, niin nytkin.

En ole kevätihminen ollenkaan. Olen aina inhonnut kevättä, mutta olen alkanut sietää tätä vuodenaikaa. Yksi aivan ehdoton huippujuttu keväisin on se, kun voi viedä pyykin ulos narulle kuivumaan ja saa laittaa kuivaustelineen kaappiin ja kuivausrummun kesälomalle. Tänään tämä tähtihetki oli käsillä. Miten raikasta pyykkiä sai kantaa sisään. Kyllä sitä ihmisen ilon aiheet voi olla pieniä...heh heh !

Joku on kaipaillut Muhkun juttuja. Tiedoksi vaan, taitaa tämä vaalitaisto viedä nyt miestä niin kiivaasti, että omat kirjoitukset on jääneet vähemmälle. Eiköhän asia korjaannu, kun vaalit on ohi. Toivon ainakin niin.

Päivä valkeni yhtä lämpimänä ja loskaisena, kuin pari edellistäkin päivää. Kummallinen talvi. En kyllä valita, vaikka kevät tuleekin rytinällä, siitä vaan lumet puroihin ja ojiin ja puutarhahommiin. Mattoja puistellessa olin kuulevinani käenpiian huutavan lähimetsässä. Jos näin oli, niin aikasessa sitä nyt ollaan. Ettei tulisi vielä linnuille vilu.

Taimenkasvatus on jo alkanut ja multapussit odottaa purkkeja ja siemeniä. Viime kevät ja kesä oli poikkeus, en kasvattanut omia taimia, ei huvittanut. Parhaimpina vuosina niitä on ollut kymmeniä jopa satoja pitkin ikkunalautoja. Tänä vuonna taas maistuu taimien hoito. Onneksi myös mies on innostunut puutarhaihminen, meillä on yhteinen harrastus. Mies on paljon rohkeampi lajivalinnoissaan ja onnistuneita löytöjä on purkkeihin ja penkkeihin saatu.

Pidän eri värisistä ja muotoisista viherkasveista, joita istutan ulkokukka-asetelmiin. Viime vuonna laitoin rönsyliljan rönsyjä ahkeraliisan kanssa kukkalaatikoihin ikkunoiden alle ja hyvin toimi. Myös erisävyisiä muratteja olen käyttänyt, kirjavalehtiset ovat kivoja. Muratit voi talvettaa sisällä purkeissa ja ne vaan komistuu talven aikana ja kesällä taas ulos.
Tänä tulevana kesänä ajattelin tehdä asetelmia värinokkosesta, joita on hyvin eri sävyisiä. Värinokkonen kasvaa erittäin nopeasti, se juurtuu helposti vesilasissa ja kun sitä latvoo usein, niin siitä saa pienen tuuhean pensaan.

Pihamme on hyvin aurinkoinen ja kuiva, joten se asettaa puutarhanhoidolle aikamoisia vaatimuksia. Kasvatankin paljon kukkia amppeleissa, laatikoissa ja purkeissa. Onneksi on keksitty kastelukiteet. Suosittelen niitä kaikille teille, jotka haluatte upeat kukkalaatikot ensi kesäksi. Kiteet sekoitetaan multaan ja ne imevät itseensä vettä moninkertaisen määrän. Ei tarvitse kastella kahta kertaa päivässä.

Ennen tuli ostettua enemmän kukkia omaksi ja muiden iloksi kuin nykyään. Tänään taas päätin, että minulla on oltava varaa kukkiin. Ei joka viikko, mutta ainakin kerran kuukaudessa. Tänään ostin kolme kevätesikkoa ruokapöydän kaunistukseksi ja myöhemmin kukinnan loputtua istutan ne kukkapenkkiin. Varsinkin etelä-suomessa ne talvehtivat ja kukkivat seuraavana keväänä. Täällä etelä-savossa talvi on ne aina vienyt.

Kukilla ja kynttilöillä on mielestäni sama tehtävä maailmassa. Ne tuovat iloa kauneudellaan, valollaan ja väreillään. Parhaimmillaan ne tuoksuvat hyvälle ja saavat ihmiset hymyilemään, hiljentymään, keskittymään. Nyt on kynttilöiden aika väistymässä ja tulemme kukkien aikaan.

Jos kaikki menee hyvin lähtee huomenna viimeinenkin lapsonen kouluun ja mies ja minä pääsemme kauppaan. Tauti on alkanut helpottaa, vain yskän röykytystä kuuluu useammasta huoneesta. Se on kyllä ihmeellistä, miten paljon sitä on ruokavarastoja kotona, kaapeissa ja pakastimissa. Niihin on tullut kerättyä kaikenlaista, tarjouksista ja pahan päivän varalle. No nyt oli pahat päivät ja kaikkea sieltä löytyi. Maito oli ainut joka loppui ja sitäkin suurin lapsi haki kaupasta koulumatkalla.

Tänään oli kansainvälinen naistenpäivä. Onnea vaan kaikille upeille naisille !!!! Jotenkin minusta tuntuu tämä naistenpäivä fiksummalta idealta kuin äitienpäivä. Meilläkin leivottiin iso täytekakku (hanhen munista tietenkin) ja me talon naiset (iso ja kaksi pienempää) sen koristelimme, pienillä suklaisilla munilla, siis pääsiäismunilla. Illalla tarjosimme sitä miehillekin, kahdelle isommalle.

Valitsin itseni iloksi hyllystä kirjan "Vanhat tädit eivät muni", jonka ovat kirjoittaneet Mark Levengood ja Unni Lindell, lasten suusta kuultujen totuuksien pohjalta. Tässä pari näytettä:

Tätien ja setien ruumiissa on se ero, että tätien ruumiissa on enemmän salaisia paikkoja molemmissa päissä. - Mikael 6v -

Vanhemmat ihmiset eivät voi saada lapsia. Niiden munasarjat ovat loppuneet ja sitä paitsi miehillä on proteesiongelmia. - Petter 6 v -

Vaikka vanhoilla tädeillä voi olla valtavat laitokset, maidontuotanto on kokonaan loppunut.
- HÃ¥kan 7v -

Perhe on sellainen joka kulkee yhdessä ja niillä on yhteiset riidat. Ne melskaa yhdessä, katsoo elokuvia ja valvoo yhdessä myöhään. - Elina 7 v -

Jos iho on jäykkä, niin voi voidella itsensä tiikeripalsamilla. Se vaikuttaa aika nopeasti, koska jauhettu tiikeri on aika vahvaa. - Therese 6 v -

Voi kun olisin eilen tiennyt mitä tämä päivä tuo tullessaan, niin olisin jättänyt liiat sotauhoilut vähemmälle. Kun heräsin, oli sairastuiden määrä lisääntynyt huomattavasti. Vain yksi lapsi kuudesta oli päässyt koulutielle ja hänkin melko yskäisenä ja nuhaisena. Mies on aivan reporankana. Olen siis tällä hetkellä ainut, joka en ole sairastunut.

Porukka makaa kuin härskit sillit. Kuumetta kaikilla lähes ja vähän ylikin 40 astetta, kurkut kipeinä, yskittää rajusti ja pää tuntuu halkeavan. Meikäläisellä tuntuu jaloissa, kun olen juossut koko päivän milloin kuumemittarin milloin mukin ja troppien kanssa huoneesta toiseen. Sääliksi on raukkoja käynyt. Onneksi ovat saaneet nukuttua ja vähän ruokaakin on mennyt.

Toivottavasti huominen jo helpottaisi ja toivottavasti pysyn itse terveenä. Mitähän tästä tulisi, jos minäkin vielä kaatuisin petiin.

Nyt ei jaksa kirjoittaa enempää. Taidan tehdä vielä kierroksen talossa ja katsoa, että kaikki nukkuu levollisesti ja sen jälkeen mennä Jaakko Heinimäen kirjan " Seitsemän kuolemansyntiä" kanssa sänkyyn. Epäilen etten pääse ahneutta pidemmälle, kun Nukkumatti kutsuu.

Arkeen palattu. Meillä on nyt täysi sota päällä. Vastakkain ovat valkoiset ja punaiset, ihan niin kuin joskus kauan sitten vuonna 1918. Meidän suvussa on useimmin taisteltu punaisten puolella, mutta poikkeuksellisesti tässä sodassa olen valkoisten puolella. Kyse on nimittäin sodasta, jota käydään solutasolla. Punaiset virukset ovat päässeet valtaamaan jo useamman uhrin perheestämme ja valkosolut ovat käyneet valtaisaan vastahyökkäykseen. Tässä hyökkäyksessä olen minäkin mukana mustaviinimarjamehuineni ja kuusenkerkkäkarkkeineni. Olen aloittanut myös kemiallisen sodan punaisia vastaan. Nämä virusvihulaiset ovat vaan onnistuneet kehittämään sellaiset suoja-asut, että kemialliset hyökkäykset eivät meinaa tehota. Perinteinen sodankäynti, unen ja runsaan nesteen kanssa tuntuu olevan tehokkain.

Eilisen yhden lapsen lisäksi uhreiksi on joutunut jo toinen lapsi ja mies. Eli huomenna makaa taistelutantereena kolme uhria. Päässä tuntuu olevan suurimmat taistelut, taistelun pauhu aiheuttaa pääkipua ja osa vihulaisista on päässyt nieluun ja tehnyt sinne leirin. Leirinuotiot korventavat nielua ja tekevät nielemisen lähes mahdottomaksi. Näitä tulia olemme yrittäneet sammuttaa monin keinoin, mutta hetken päästä punaiset ovat sytyttäneet uudet nuotiot. Kaatuneita punaisia sekä valkoisia tuntuu tulevan miljoonia ja ne tukkivat henkitorvea. Uhrit joutuvat yskimään näitä sotasankareita, jotta hengitys kulkisi edes kohtuullisesti. Onneksi kemiallista apua tähän raivaustyöhön löytyy.

Iän myötä olen perehtynyt tähän sodankäyntiin melko hyvin, sillä olenhan viettänyt lapsuuteni kasarmialueella, eli olen käynyt armeijan. Sotilaallinen kuri ja sotastategia on hanskassa : ) Erityisesti olen perehtynyt kemialliseen sodankäyntiin koulutukseni kautta, joten punaiset vaviskaa !!! tätä sotaa te ette voita !!! Valkoiset voittoon !!!

Viimeisiä lomapäiviä on vietetty ja nyt alkaa Nukkumatti houkutella koululaisia unten maille. Huomenna alkaa taas arki ja lapsilla koulu. Ja totuuden nimessä on sanottava, että minulla ja miehellä alkaa myös oma aikamme, onneksi. Kaksi lapsista sairastui viikonloppuna flunssaan ja ainakin toinen jää huomenna kotiin potemaan, joten ihan täydellistä tämä rauhamme ei tule olemaan.

Loma on mukava ja odotettava asia, mutta ei sitä jatkuvasti jaksaisi. Arki tuo rytmiä ja ennakoitavuutta elämään. Olen viime aikoina kovasti pohtinut työhön palaamista kodin ulkopuolelle. Olen onnellisessa asemassa, että työpaikkoja tuntuu minun koulutuksellani (suuhygienisti) olevan, sekä kunnallisella että yksityisellä puolella, sen kun vaan aloittaisin. Mutta kotivuodet ja elämänrytmi ovat tarttuneet selkäytimeen ja työmatkakin täältä saaristosta kaupunkiin (30km) pistävät miettimään. Toisessa vaakakupissa painaa oman ammattitaidon hyödyntäminen ja kehittäminen, sosiaalinen verkosto, asiakaspalvelu, varsinkin terveyskasvatustyö on sydäntäni lähellä.

Haaveilen lomasta, jossakin vähän kauempana, toisessa maassa. Haluaisin totaalisesti irti arjesta ja muuten se ei onnistu kuin matkustamalla. Loman vietto kotona on vaikeaa. Liian monet arkiaskareet muistuttavat, tekemättömät työt hyppivät silmille. Ehkäpä vielä pääsemme tänä vuonna lähtemään, niin että arki jatkuu täällä sujuvasti omaa kulkuaan ja me (keitä sitten mukaan lähtekään) nautimme lomasta. Elättelen unelmaa !!!

Loma jatkuu...keskiviikkona mies vei lapset retkiluistelemaan Punkaharjulle, jonne on rakennettu järvenjäälle kiva 2,5 km:n reitti. Lapset luistelivat ja mies lainasi hienon uuden potkukelkan. Matkaa kertyi useita kilometrejä ja mukavaa oli ollut. Lähtiessään olivat löytäneet vielä napakelkankin ja siinä oli saatu pää pyörälle. Minä jäin kotiin ja päätin leipoa porukalle pullaa ja sämpylöitä, pieni breikki teki meikäläiselle oikein hyvää.
Kun porukka palasi kotiin, tuli meille samalla yksi pieni poikalapsi hoitoon ja kuopukselle kaveriksi. Kylläpä rauhoittui elämä. Ehdottelinkin miehelle, että voisimme säännöllisesti pyytää kavereita yökylään, jos seurauksena on näin yllättävä rauha. Lapsilla menee ns. pakka sekaisin, eikä ne viitsi ja ehdi kinata niin kuin tavallisesti.

Torstai olikin sitten kotipäivä. Lapset hiihtivät, laskivat mäkeä, pelasivat ja leikkivät. Aikamoista menoa.

Tänään perjantaina lähti hoitolapsi kotiin ja me kaupunkiin. Kirpputoripöytä sai taas täytettä ja me teimme löytöjä toiselta kirpputorilta. Lähes käyttämättömät joustinpatjat paksuine petareineen ja levitettävä sohva varattiin, kun eivät mahtuneet kyytiin. Sohva viedään mökille sohvaksi ja varavuoteeksi. Patjat vien toistaiseksi venäläiseen kamariin. Piipahdimme vielä Paviljongilla (opetusravintola) syömässä, jossa näin loma-aikanakin oli upea tarjoilu ja hintataso hyvä. Maukkaita kalaruokia maistelimme ja minä pääsin taas laittamasta ruokaa. Arkeen palataan parin päivän päästä ja silloin taas mamma keittää ja kokkaa arkipöperöitä.

Illalla kaivelimme ullakon aarteita kirpputorille vietäväksi. Paljon vanhoja leluja, joita olen säilyttänyt lähtee nyt uusien lapsien iloksi. Joistakin emme raaski luopua ja ne jää muistoksi. Pientä puunausta ja lappu kylkeen. Ikean siniset kassit ovat hyviä tavaroiden kuljetukseen. Huomenna jatkan.

Kevät on tulossa, siitä hyvä merkki on lintujen kevätlaulut, jotka ovat alkaneet. Tityyt raikaa jo aika hyvin.

Lasten hiihtoloma on hyvässä mallissa, puoltaväliä hätyytellään. Meitä aikuisia on viety kun punaista muoviämpäriä tuulella.
Viikonloppuna toteutimme ensimmäisen Käärmelahden Köyhät Ritarit tapahtuman. Tästä saa aika seikkaperäisen selostuksen jos klikkaa itsensä mieheni sivuille Muhku56 ja lukee sieltä päiväkirjaa. Oma kommenttini juhlista on, että meni paremmin kuin aluksi pelkäsin ja panikoin....ei tästä mitään tule tyyliin.

Eilinen maanantai meni lapsilla lautaillessa Siilinjärven Kasurilassa. Ilma oli kaunis ja rinteet loistavassa kunnossa. Palvelukin pelasi ja ihmiset olivat erityisen kohteliaita ja ystävällisiä. Ja monessa paikassa esiintyvää rahastuksen meininkiä ei ollut, kiva reissu. Punaposkiset ja ihan hirveän nälkäiset mukulat veimme Kuopion Raxiin, pitseriaan jossa saa syödä ihan niin paljon kun napa vetää ja kyllä me syötiinkin. Kun pyörimme ulos ravintolasta ja istuimme autoon olisi tehnyt mieli ottaa tirsat, mutta ei kun ajamaan kohti Käärmelahtea. Illalla kotona, saunaan ja täyskaatoja sänkyyn.

Aamulla jäykkiä niveliä ja lihaksia, mutta liikkeelle vaan. Kaupunkiin täydentämään kirppispöytää ja minä jäin shoppailemaan. Mies lähti lasten kanssa keilaamaan. Tapasimme kiinalaisessa ravintolassa reilun tunninpäästä. Kivaa oli kuulemma ollut, mutta sitä ihmettelivät miksi ihmeessä se pahuksen pallo kiertyy aina sinne ränniin, varmaan kierot radat täällä savossa. Niimpä. Söimme hyvin ja tulisesti !
Ilta sujuu rauhallisesti videota katselessa ja vähän jäätelöä syöden.

Mitähän mahtaa huominen tuoda tullessaan, kiihtyykö tahti vai rauhoittuuko, epäilen rauhoittumista.
Onneksi pakkasista päästiin. Pian on edessä maaliskuu ja kevät alkaa edetä harppauksin.

Joskus pitää tehdä jotain ihan hömppää ja joidenkin mielestä hyödytöntä. Minulla oli tänään sellainen päivä.

Puolentoistalitran maitotölkeistä saa hyviä muotteja jos haluaa tehdä jäätiiliä. Ei kun vettä purkkeihin ja ulos pakkaseen, jota viime aikoina on taas piisannut. Jos haluaa punaisia, eikun lisäämään punajuuripurkista lientä joukkoon. Tiilistä voi tehdä vaikka mitä, lyhtyjä ja vaikka jäälinnan tai muurin. Ne voi vedellä jäädyttää yhteen.
Kuopus ehdotti jääsaunan rakentamista, olisin muuten suostunut, mutta tiilit loppuivat kesken...; ) Saatiin kuitenkin lyhty aikaiseksi, kuva galleriassa.

Kun ei näpertelyintoni laantunut tiilien teossa, aloin tehdä huopaenkeleitä. Pieni enkelipiparimuotti malliksi ja eikun leikkaamaan. Heijastinnauhaa hameeksi ja ohuesta siimasta naru, johon pujotin kultaisen helmen sädekehäksi ja hakaneula päähän. Suojelusenkeli oli valmis. En vain nyt tiedä mihin kaikki 30 laittaisin. Ehkä ensi vuonna joulukuuseen. Piti vaan näpertää jotain.

Ensimmäistä kertaa elämässäni aloitin pienen pienen kilvoittelun itseni kanssa. Yritän irrottautua minulle liian tärkeäksi tulleesta asiasta, jonka tiedän minulle olevan myös terveydellisesti haitallista, makeisista. Jotkut hurskaammat kilvoittelevat paljonkin, paastoavat tiukkaa ruokavaliota noudattaen ja kieltäytyvät monista iloista. Jotkut pitävät siitä suurta meteliä. Minä etenen kananaskelin ja helppoa ei ole siltikään.

Olen katsonut alusta saakka TV-sarjaa "Taivaan tulet", joka on Kari Väänäsen, tuon oivan näyttelijä/ohjaajan upea sarja, joka kertoo Kemijärven elämästä. Väänänen entisenä Kemijärveläisenä ja kuulemma tulevanakin on saanut sarjaan sisään loistavasti pohjoista ulottuvuutta ja tämän ajan tunnelmaa. Myös Ismo Alangon, Joensuun suurenpojan musiikki sopii sarjaan kuin nenä päähän, puhumattakaan näyttelijävalinnoista. Ria Kataja pääosassa on ollut huima, varsinkin kun on nähnyt häntä aiemmin vain Kotikadussa, vähän toisenlaisessa roolissa. Eikä muutkaan roolisuoritukset jää varjoon, monta hyvää tyyppiä löytyy. Suosittelen katsomista.

Seuraavassa jaksossa mainoksen mukaan poliisipäällikkö lohkaisee suutuspäissään lääkärille aikamoisen elämäntotuuden, jossa hän käskee miettimään miten elämänsä/vanhuutensa elää, katkerana ja kituen vai jotenkin muuten. Noissa kahdessa sanassa on totuutta.

Kuinka monta ihmistä sitä tapaakaan, jotka elävät elämänsä katkerana ja kituen. Joillakin tämä elämänasenne loistaa kilometrin päähän ja jotkut peittää sitä kauniimpiin elämänarvoihin, erilaisiin pyytettömyyksiin ja marttyyrimäisiin uhri juttuihin, joihin on itse helppo uskoa ja näin paeta todellisuutta. On suuri sääli, että tällaiset ihmiset alkavat kiertää kehää ja omat asiat kieputtuvat yhä tiukemmalle ja suurin turva on oikeanaoleminen. Ajatus siitä, että kyllä minä tiedän mikä on totta ja oikein sanoo kuka mitä tahansa on aika tuhoavaa. Ja siitä ei synny kuin katkeruutta ja lopulta kitumista.