IRC-Galleria

Takana aikamoinen vauhtiviikonloppu. Miehen serkun tyttö, siis ei serkun kummin kaima, meni naimisiin lauantaina 7.7.07. Toisensa saivat Minerva eli Minttu ja Ville. Upeat häät, ehdottomasti hauskimmat missä olen koskaan ollut. Vihkiminen toimitettiin ortodoksisin menoin Helsingissä ja juhlat oli Otalammen työväentalolla, Vihdissä. Hyvää ruokaa, loistavaa ohjelmaa, tarpeeksi boolia, menevää musiikkia ja hervotonta sakkia. Rokki soi aamuun asti ja porukka tanssi. Minäkin lähes 10 vuoden tauon jälkeen. Nuoripari oli tehnyt oman näköisensä juhlat ja onnistunut siinä loistavasti.

Me majoituimme miehen mummolan yläkertaan, joka oli lapsille taas uusi kokemus, kun he joutuivat kuuntelemaan moneen kertaan, mitä, missä, ja milloin oli tapahtunut sitä, tätä ja tota kun iskä oli pieni. Osa taisi ihan kuunnellakin. Ajoimme pitkin kyliä ja katselimme kuinka paikat olivat muuttuneet.

Sunnuntaina kävimme tervehtimässä Aava rinsessaa, joka täyttää viikon päästä 2 vuotta. Kiva oli nähdä vanhempiakin.
Illalla kotiin ja porukka pökerryksissä sänkyyn. Tämä aamu valkeni ja hymy tuli väkisin huulille kun näki muumilaakso-pullon. Meidät oli nimetty häissä Muumilaakson väeksi. Aika osuva juttu.
Onhan meillä koko sakki.

Nyt on pari päivää aikaa pyörittää arkea. Keskiviikkona tulee oopperavieraita ja menemme katsomaan Lucia di Lammermooria. Viemme ensikertalaisia Linnaan. Mukavaa kun saadaan huoneisiin asukkaita ja juttuseuraa.

Tajuan tulleeni siihen ikään, että minulla on mahdollisuuksia ja jopa velvollisuus antaa itselleni aikaa nauttia.

Nuorempana ei koskaan ehtinyt tai edes älynnyt pysähtyä nautiskelemaan elämästä. Aina oli kiire saada enemmän, kokea suurempia tai päästä pidemmälle.
Lapset ottivat oman aikansa kun pieninä tarvitsivat äitiä enemmän. Arki vaati silloin paljon aikaa ja aikatauluja.

Nyt kun kuopuskin käy jo toista kymmentä, on taas aikaa minulle (ja vähän miehellekin) ja nautinnoille.

Kuvittele, että sinulla olisi yksi päivä aikaa nauttia elämästä, mitä tekisit ? Saisit toimia vain ja ainoastaan puhtaan mielihyvän ohjaamana ?
Luulen että monessa naisessa heräisi syyllisyydentunteet pintaan. Meidät on opetettu olemaan tuottavia ja saamaan tulosta aikaan.
Mutta mikä on tuottavampaa kuin leppoisat nautinnot. Ne luovat terveyttä, rentouttavat, avaavat aistit ja vahvistavat sisäistä viisautta.

Minun leppoisat nautintoni ovat hetkiä, jolloin ajatus kulkee omia polkujaan ja kroppa touhuaa omiaan. Saatan ommella kassin, neuloa, silittää, lukea, siis ei mitään hienoa ja mahtavaa, vaan touhua joka ei ole ennalta suunniteltua, vaan spontaania touhuamista, ilman kiirettä ja vaatimuksia.

Tänään leikkasin matonkuteita varjossa istuen, tyypillistä hellehommaa. Mies ja lapset mökillä ja minä yksin kotona, mikä rauha !

Odottelin pari päivää, että alkaisi pahin harmitus olla takana päin. Nyt alkaa jo valoa pilkistellä meikäläisenkin elämään.
Jotenkin alan heräillä siihen että nyt on kesä. Osaltaan syynä on aurinko ja lämmin keli, osaltaan se, että on pakko antaa itselleen aikaa ja yrittää elää hetkessä. Ei ole helppoa, mutta yritän.

Tänään sain vähän aikaiseksi, mutta päätin että se on tarpeeksi. Illan piristi kesäteatteri, jossa esitettiin vanha kunnon "Pekka Töpöhäntä". Ilta oli lämmin ja kaunis, esitys ihan kohtuullinen ja lapsetkin tykkäsivät.
Torstaina menen oopperaan katsomaan uutta kotimaista oopperaa "Isän tyttö", kenraaliin pääsen. Mies yllätti minut varhaisella hääpäivälahjalla, oli saanut upeat paikat 11.7. olevaan oopperaan "Lucia di Lammermoor", joka on saanut loistavat arvostelut, niin lehdissä kuin katsojienkin puolelta. Varsinkin pääosan esittäjää on kehuttu todella paljon. On kivaa kun on mitä odottaa.

Kesässä on monia mukavia asioita, joita odottaa. Musiikin, teatterin ja muiden kulttuuririentojen lisäksi yksi aika merkittävä asia on ihmiset. Heidän tapaamisensa, keskustelut ja tunnelma. Pari päivää sitten kävi pikaisesti kylässä, apulaispiispa, ystävä, rouvansa kanssa. Pärähtivät moottoripyörällä pihaan ja kaivoivat jäisiä rautuja laukusta. Kalamies oli käynyt keväällä lapissa rautuja narraamassa ja toi niitä nyt meillekin. Upean näköisiä kaloja. Savustaa kuulemma kannattaisi. Istuimme viilenevässä kesäillassa ja keskustelimme syvällisiä. Jäi monta ajatusta muhimaan.

Ja jottei jää ihan kaikki vain odotukseksi, niin on vaan tartuttava hetkeen, varattava aika kampaajalle, jalkahoitoon. Katsottava aika kalenterista omille tärkeille asioille, muuten ne jää tekemättä, menemättä. Onneksi olen jo käynyt pari kertaa torilla kahvilla ja molemmilla kerroilla on tullut tavanneeksi tuttuja. Lankkumuikut on tullut syötyä monen vuoden jahkailun jälkeen, hyviä olivat. Mutta vielä on monta kesärientoa odottamassa juuri minua. Ja minähän menen enkä meinaa. Likaiset ikkunat ja rikkaruohot kyllä odottavat.

Jos joku on epäillyt, että olen kuollut, lomalla tai muuten tajuton, niin huojentuneena voin todeta, että läheltä piti. Kaksi viikkoa kesäflunssaa on nyt podettu ja välillä on tuntunut siltä, että kuolema korjaa pian satoa. Jonkinlainen virus on päässyt jylläämään, sillä sulfakuurikaan ei ole oloa avittanut. Kamalinta on ollut yskä, jatkuva keuhkoputkia repivä röykytys. Oma loma ja juhannuskin meni sairastaessa, harmitti. Varsinkin olin odottanut 3 päivän kesälomaani koko kevään...voit varmasti kuvitella miltä tuntui maata lähes 40 asteen kuumeessa.

Nyt kun loma on ohi, odottaa pitkä työlista tekijää. Totta puhuen ei yhtään jaksaisi. Yksi vaihtoehto on, että jätän ikkunat ja matot pesemättä, verhot vaihtamatta, kukkapenkit kitkemättä, ruohon leikkaamatta, remontit tekemättä jne... sekin on vaihtoehto. Luulen kuitenkin, ettei se minulta luonnistu. Joskus sitä toivoisi olevansa niin boheemi, ettei yhtään harmittaisi tekemättömät kotityöt, siivottomuus, vaan voisi keskittyä oleelliseen, kesän viettoon. Mutta ei, meikäläinen on suorittaja, jota ajaa tekemään sisäinen pakko, huono omatunto ja vaikka mikä.

Tämä on nyt tällainen valivalijuttu, mutta siltä nyt tuntuu. Toivotaan että ensi viikko näyttäisi jo paremmalta, valoisammalta.

Toivon, ettei teistä kukaan saa tätä tautia tai mitään muutakaan kesäflunssaa. Tunnetusti ne kestää....

Ihan unohdin, hyvä päivä ! Tänään tai siis eilen varmistui, että vanhin poika pääsi amikseen ja sille linjalle jonne halusikin, hienoa ! Yksi tytöistä pääsi lukioon, hienoa sekin ! Tytön päivä oli lähes täydellinen, kun sai tänään alleen uuden kultakuoriaisen, eli ihanan vihreän skootterin. Voi sitä isoveljen ja vähän muidenkin riemua, kun tyttö pöristeli ympäri pihaa. Taisi käydä ojassakin, kun ei osannut kääntää.
Pian on tytöllä siivet selässä.

En tiedä oliko sadehipan vika, vai jonkin muun, mutta nyt olen melko kovassa kesäflunssassa. Kello on jo aika paljon, kuume hipoo 39 astetta ja yskittää kamalasti. Uni ei tule ja olo on kurja. Huomenna pitäisi parantua, että pääsisi lähtemään ylihuomenna tämän kesän ainoalle parin päivän lomalle Pirkanmaalle ja Satakuntaan. Pahalta näyttää.
Meikäläisen tuuria, huomenna on varmaan kipeinä osa lapsistakin. Toivokaa parasta ettei olisi !!!!

Miten tämä aika onkaan kulunut. En kertakaikkiaan ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa, vaikka halua ja aiheita olisi ollut. Alkukesä on mennyt kuin raketti.

Ihanat ja lämpimät ovat olleet ilmat, meikäläiselle vähän liiankin lämpimät. Onneksi tänään vähän viileni ja satoi.

Meillä on yksi ylimääräinen 10 vuotias poika, joten menoa piisaa. Tänään innostuin lasten kanssa hippasille. En muista milloin olisin viimeksi ollut hippaa, varmaan miljoona vuotta sitten. Tämä oli erityinen hippa, sillä tätä hippaa ollaan vaan vesisateella, kun nurmikko on oikein liukas. Meitä oli neljä poikaa, minä ja koira. Onneksi sain avukseni muovipullon, jolla sain heittää jonkun hipaksi, sillä muuten olisin ollut jatkuva hippa. Pojat juoksee niin hemmetin kovaa ja koirakin pääsee pienillä kintuillaan aina karkuun.

Juoksin tissit heiluen ympäri pihaa ja pelkäsin koko ajan, että liukastun hanhen kakkaan. Onneksi pysyin pystyssä ja en jäänyt hipaksi. Olimme läpimärkiä kun lopetimme ja eikun vaatteet koneeseen ja lämmintä ja kuivaa päälle. Hauskaa oli. Onneksi kuitenkaan ei kukaan aikuinen nähnyt minua tai naapureista en ole ihan varma.

Alkaa olla tj-fiilikset. Illalla voi heilutella yhtä sormea. En kuitenkaan näytä keskimmäistä, vaikka loma loppuukin.
Lapsilla nimittäin alkaa huomenna kesäloma ja meillä miehen kanssa alkaa kesätyö. Kuusi lasta kotona. Tämä tietää aamupäivävapaiden menetystä, ruoanlaittoa, vahtimista, riitojen ja kinojen selvittelyä, ohjelman järjestämistä jne... mutta samalla monia mukavia asioita...kun vaan muistaisi mitä, ei vaineskaan. On se mukava, kun kenenkään ei tarvitse herätä aamulla kukonlaulun aikaan, vaikka Amadeus kiekuukin aika kovaa. Päästään mökille remonttihommiin, saunaan ja uimaan, eväsretkelle Nenäniemeen ja ehkä pienille matkoillekin. Kaikkea mukavaa on tulossa.

Eilinen meni hajaantuen eri paikkoihin. Kuopuksella oli ekat yleisurheilukilpailut ja yökaveri kylässä. Yhdellä lapsella kevätjuhla, joka kuuleman mukaan meni loistavasti, minä en päässyt, kun olin toisen lapsen kanssa rippikoulutapaamisessa, johon oli kutsuttu vanhemmat mukaan. Nämä viimeiset viikot ennen koulun loppua ovat olleet aikamoista matalalentoa.

Huomenna juhlitaan, kuten muinakin vuosina, koulun loppumista ja kesäloman alkamista. Nyt vähän riehakkaammin, kun kaksi päättää peruskoulun ja yksi siirtyy yläkouluun. Sunnuntaina juhlat jatkuvat, kun kuopus saa ensimmäisen vuosikymmenen täyteen ja taloon pelmahtaa joukko kymmenkesäisiä pikkupoikia. Eli juhlaa pukkaa. Onneksi arki tuo mukanaan pojille kalastusleirin, joten vähän rauhoittuu, muutamaksi päiväksi.

Kaikki alkoi tässä kevään korvalla, kun muistelin erästä tiettyä kesämekkoa, joka minulla oli kun täytin 4 tai 5 vuotta. Mekko on minulla yhä, jossain, muistaakseni sinisessa Karhun putkikassissa, jossakin Aapiskukon ison luokan tavarapaljoudessa. Mekko on kelta-valkoinen puuvillamekko, jossa on oikein lyhyet perhoshihat, joissa on reunassa pienipitsireunus. Mekko oli aikoinaan 60-luvulla hyvin pidetty ja sitä pidennettiinkin, jotta käyttövuosia saatiin lisää. Mekon on tehnyt Sirkka-tätini, nyt jo lähes 80 vuotias tehopakkaus, joka teki minulle muitakin vaatteita kun olin pieni.

Mietin miltä tuntui lapsena kevään ja kesän kynnyksellä pukea mekko päälle. Usein sai polvisukat ja kevyet kengät jalkaan ja sitten menoksi. Voi sitä riemua ja pyörimistä, kun helmat heiluivat ja tekivät kaaria. Sitä oli ihan kuin prinsessa ikään.
On muitakin mekkoja, jotka ovat jääneet mieleeni. Kihlajaismekkoni juhannukselta -82 kulki pitkään mukanani, nyt se on jo toisessa maailmassa. Valmistujaismekkoni tein itse pallollisesta kankaasta ja irtokauluksista, oikein kaunis 80-luvun muotiluomus sekin. Nyt matonkuteina.
Häämekkoni on ollut käytössä häiden jälkeenkin ja on nyt pukupussissa muistona. Laihtua pitäisi jos siihen aikoisin nyt mahtua.
Ja onhan niitä mekkoja, joihin liittyy paljon erilaisia muistoja, mukavia, hauskoja ja haikeita.

Monilla naisilla ja tytöillä on omat mekkomuistonsa. Niitä olen mm. kuullut kirpputoreilla. Kun löysin kirpputorilta pari oikein kaunista pientä kesämekkoa viime kesänä, laitoin ne seinälle koristeeksi. Löysin lisää mekkoja, eri kokoisia ja värisiä. Kaikilla on oma tarinansa, halusin myös ne itselleni. Nyt mekkoja on yli 40 ja aika monta uutta tarinaa olen saanut. Lisää haluan. Olen pessyt, korjannut ja silittänyt mekot. Mitäkö nyt ?
Ajattelin kutsua naisia kylään mekkonäyttelyyn. Katselemaan erilaisia mekkoja, muistelemaan omia mekkomuistoja, ehkä juomaan jotakin. En tiedä vielä onko tämä oikea kesä tälle näyttelylle, mutta kunhan kehittelen. Tämähän on mitä oivallisin naisten juttu, harvalla miehellä näitä kokemuksia on.

Jos jollakin on vanhoja, uusia, käyttämättömiä mekkoja joista haluaa luopua, niin minulle vaan. Ja jos haluat tulla katsomaan mekkojani, niin tervetuloa. Kuvaan pian niitä tänne kuva-arkistoonikin, niin saatte ihailla.

Kyllä elämässä pitää olla aina aikaa myös kauneudelle, turhuuden lisäksi.

Kyllä kaikki on niin rehevää ja vihreää. Kun ajelee aamusta kaupunkiin, 30 km ja toisen kerran illalla on maisema ihan erilainen, päivässä on lehti suurentunut, oras virertää pelloilla pidempänä ja voikukat tuplaantuneet. Pian sireenit ja kielot kukkivat.

Eilen houkuttelin kaksi lasta mukaan korvasieneen. Nämä kaksi innostuvat aina kun vaan mainitseekin sanan sieneen tai marjaan. Metsänhenkiä molemmat, mitä nyt vähän karhuja pelkäävät. Kuten muuten minäkin. Eikä aina aiheetta. Täällä niitä liikkuu.

Puusta on viime talvena saanut hyvän hinnan ja niin on metsää kaatunut. On syntynyt hyviä hakkuuaukeita ja sehän tietää hyviä kasvuolosuhteita korvasienille. Löysimme pieneltä alueelta 2 kg (punnitsimme ne oikein kalavaaalla). Kuvan löydät arkistosta. Onhan niissä kova homma keittämisineen ja huuhteluineen, mutta kyllä ne ovat myös hyviä. Tämä satsi meni pakastimeen odottamaan kesän grilliherkkuja. Varsinkin lampaanlihan kanssa tulee hyvä yhtälö. Ostin pääsiäisen jälkeen tarjouksesta lampaan ulkofilettä kilotolkulla. Se on hyvää grillattuna vartaissa. Uusia perunoita ja korvasienisoossia niin meinaa kieli mennä mahaan mukana.

Uusi keikka lähiaikoina, niin voisi tehdä keiton. Se on usean lapsen ja minun herkku. Mies vähän nyrpistelee, kuten sienille yleensäkin.