IRC-Galleria

Kävimme eilen illalla katsomassa valotapahtumaa, jossa oli monen muun hauskan esityksen ja kilpailun ohessa tuliesitys ja laivojen valoregatta. Ennen kaikkea tätä esiintyi paikallinen miekkailuseura Pyhän Olavin miekkailijat, jotka esittivät perinteisissä miekkailuasuissa kalpamiekkailua, sekä vanhoissa sotilasasuissa perinteisempää sapelin heiluttelua.

Kuopus istui isoveljen hartioilla ja silmät tapillaan seurasi miekkojen kalinaa. Hienoltahan tuo näytti ja ehkä vähän vaaralliselta, ainakin näin äidin näkökulmasta, mutta pojat tykkäsivät.

Tänään kotona pojat löysivät vanhat muovimiekat ja kilvet leluvarastosta. Ja niin alkoi kalina. Kysyin kenen neidon kunnia on nyt vaarassa, kun pitää kaksintaisteluun ryhtyä. Silmänräpäyksen mietittyään pienempi 10v ilmoitti, että Pamela Anderssonin, johon suurempi 13v sanoi, että juuri niin. Sitten alkoi miekkojen ja kilpien todellinen kalina ja uho, nuoret urhot taistelivat tosissaan neidon kunniasta.

Minä menin sisään nauramaan. Nykyajan urhojen neidot taitavat olla vähän toisia kuin pari sataa vuotta sitten eläneet linnanneidot.

Kuva-arkistosta löydät taistelusta kuvan. Voittajasta ei ole ihan selvyyttä.

Empä muista että olisin näin aamutuimaan kirjoitellut tänne mitään. En nimittäin ole mikään aamuihminen. Heräämiseeni menee muutama tunti. Saatan kyllä nousta, syödä aamiaista, hoitaa muut aamutoimet ja silti heräämiseen menee vielä aikaa. Olen sitten illasta pirteä kuin peipponen, eli selvästi illanvirkku/aamuntorkku-tyyppiä.

Syy tämän aamun ylösnousemukseen oli se, että miehet (mies ja kaksi vanhinta poikaa) piti saada nousemaan mökille hommiin. Sähkömies saatiin myös mukaan, joten mökin remontti etenee huomattavasti. Sähkökaappi ja sisäsähkötyöt pitäisi saada tänään valmiiksi. Eilen vielä etsimme paria lamppua, jotta kaikki tarpeellinen olisi kasassa. Kävi hyvä tuuri ja löysimme juuri oikeat valaisimet, tarpeeksi vanhan ja kuluneen näköiset (plakkipeltiset) ja vielä tarjouksesta. Aina ei käy tuuri kun viime tingassa jotakin etsii, silloin on usein tyydyttävä siihen mitä saa.

Me tytöt jäimme kotiin. Taitaa olla aika leipoa jotakin, kun viime aikojen kuumien ilmojen takia ei ole leivottu kun rippijuhlien tarjoilut. Olin kuulevani kaupassa eilen jonkun lapsista toivovan, että leipoisipa joku pullaa. Taidan leipoa ja kerätä irtopisteitä.

Illalla täällä on joka syksyinen tulitapahtuma ja valoregatta. Eli vähän keskiaikaista meininkiä, tuliesityksiä, musiikkia jne... Juttu loppuu valaistujen veneiden/alusten ohiajoon. Olemme kerran aiemmin olleet mukana ja tänään päätimme taas lähteä. Otamme pari lasten kaveriakin mukaan.

Mistä tietää, että kesä on ollut kiva ja ilmat upeat ? No ainakin siitä kuinka paljon villakoiria löytyy sängyn alta, maksamattomia laskuja lipaston päältä ja pikkusälää yöpöydän laatikosta.
Hyvällä säällä ei viitsi siivota tai jos on muuten mukavaa tekemistä, jää mopit ja imurit kaappiin.

Tänään oli sateinen ilma, jopa myrskyisä kun ukkonen paukutti ympäri tienoota. Ei voinut katsella telkkaria, näplätä tätä konetta, eikä oikein puhua puhelimessakaan. Joten siivosin laatikoita, hyllyjä, kaappeja, sängynalusia (mopilla, kun ei voinut käyttää imuria) ja löysin vaikka mitä. En pidä kyseisestä touhusta, mutta tulihan tehtyä.

Huomenna on taas helle, joten moppi kaappiin ja bikinit päälle.

Kun seuraa lähellä olevia vanhempia ihmisiä huomaa miten rutiineista on tullut heille arjen turva. Asioita tehdään aina samalla tavalla ja samaan aikaan. Menemisiä ja tekemisiä suunnitellaan etukäteen ja spontaanisuus häviää vanhenemisen myötä. Huomaan tämän jo itsestänikin.

Aion hieman taistella tuota vastaan. Ainakin nyt seuraavat pari vuosikymmentä. Yritän järjestää itselleni enemmän hetken oikkuja ja menoja. Ja jos joku pyytää johonkin pyrin sanomaan "miksi ei", sen sijaan että sanoisin "täytyy miettiä, katsotaan" ja sitten asia unohtuu tai muuten jää.

Perjantaina päätimme perheen kanssa lähteä ex tempore reissuun. Ajoimme Lahteen Messilään, vuokrasimme mökin ja seuraavana aamuna jatkoimme matkaa Vantaan IKEAan, mökille tavaraa ostamaan. Ja löytyihän sitä kaikenlaista purkkia ja purnukkaa, lamppua ja hyllyä. Seuraavaksi kohti Jumboa, jossa harhailimme pari tuntia. Sieltä tarttui mukaan vähän vaatteita, levyjä, kuopukselle MP3 ja jotakin muutakin pientä.
Kävimme vielä Helsinki-Vantaan lentokentällä katsomassa lähteviä koneita. Elämys sekin varsinkin pojille.

Hauska, mutta kukkarossa tuntuva reissu. Kannatti kuitenkin lähteä. Reissut antaa vapautta arjesta ja kotikin tuntuu taas kivalta.

Jotkut ihmiset pitävät palapeleistä. Toiset oikein suurista ja hankalista, joiden kokoamiseen menee viikkotolkulla aikaa. Minä en ole koskaan ollut innostunut noista pienistä pahvinpaloista, joissa on vain pala sinistä taivasta, häivähdys korvasta jne... Kulmapalat on ainoat jotka saan paikoilleen. Eli raamit kuvalle. Muun saa kasata muut. Meikäläisellä ei riitä kärsivällisyys etsiä ja sovittaa ja taas etsiä ja sovittaa.

Meillä kasataan nyt arjen palapeliä. Kuusi erilaista lukujärjestystä, "muutama" harrastusaika, oikojat ja muut tarpeelliset menot samaan kuvaan. Meinaa meikäläisen kärsivällisyys olla koitoksella. Onneksi saan tehdä niitä raameja, mies saa sitkeämpänä rakentaa koko kuvan loppuun.
Toivottavasti kaikki palat mahtuu mukaan ja toivottavasti yhtään palaa ei ole kadonnut, unohtunut mihinkään.

Sitten kun kuva on valmis, on arki paljon helpompaa. Kaikki tietää minne mennä ja milloin. Nyt kaikki haluaa aikaa, huomiota juuri heti. Jokainen haluaa kertoa omat kuulumisensa heti, kirjat pitää päällystää heti, harkat alkaa heti ja ruokaliina, kaappiraha, välipalaliput, liikkavaatteet, heti mulle tänne näin.

Minä istun mukavaan tuoliin ja leikkaan matonkudetta vanhoista T-paidoista ja kuuntelen koulujuttuja tunti toisensa perään. Vastailen kysymyksiin ja neuvon. Ei tämä montaa päivää kestä. Pian alkaa arki ja palapeli on kasassa.

Ompas ollut viikko ! Hellettä on piisannut ja muutama hikipisara on tullut vieräytettyä. Tällaiselle keski-ikäiselle naisihmiselle nämä kuumat ilmat on aika tuskaa. Luulen ainakin muutaman lukijani ymmärtäväni mitä tarkoitan.

Neljäs lapsemme pääsi sunnuntaina ripille. Juhlia valmisteltiin ja juhlittiin siis hyvin lämpimissä tunnelmissa, monella tapaa lämpimissä. Järjestelyt menivät hyvin ja vieraat toivottavasti viihtyivät. Kun pihalla oli 16 lasta, niin vauhtia riitti.
Vanhat tätini olivat taas suureksi avuksi, tulleessaan jo edellisenä päivänä Käärmelahteen.

Eilinen päivä, 30 asteen helteessä meni kaupungissa asioita hoidellessa. Tädit junalle, poika oikojalle, toinen poika kouluun ja sieltä pois (bussit tänne saareen alkoivat kulkea vasta tänään), koulutarvikkeita ja -laukkua eri kaupoista. Jaksoivatpa tytöt sovitella farkkujakin, vaikka sovituskopit oli aika pätsejä, kunnioitettavaa ! Lopulta ruokakaupan kautta kotiin. Huh Huh!!!

Tänään aamun valjetessa, iloiset ja reippaat lapset lähtivät kouluun (ihan oikeasti), viimeinen, lukiolainen hyppäsi skootterinsa selkään ja päräytti kouluun.

Mies ja minä teemme tässä pian eväät, keitämme kahvit termokseen ja lähdemme jatkamaan mökin remonttia ja uimaan (vedet on lämpimiä), viettämään hellepäivää. On luvattu taas 30 astetta. Mutta kuten täti lohdutti "kyllä nämä ilmat tästä viilenee jouluun mennessä", joten naatitaan nyt tästä.

Hyvää päivää sinulle !

Vanha sanonta "sitä saa mitä tilaa" on totta. Elämässä kannattaa haluta hyvää, eikä tyytyä huonoon eikä edes keskinkertaiseen. Pitää uskoa että on mahdollisuuksia hyvää, niin sitä saa.
Usein usko tai oikeammin sen puute siihen, että on mahdollisuuksia ajaa ihmiset tyytymään vähempään. Sitten ollaan tyytymättömiä elämään ja aletaan "velkoa" sitä läheisiltä.

En usko kuitenkaan siihen että "jokainen on oman onnensa seppä". Onneen tarvitaan muutakin kuin omaa suoritusta ja tahtoa. Elämä eri vaiheissaan tuo tullessaan kaikille niin paljon vastoinkäymisiä, että kukaan ei niistä itse, yksin selviydy. Jokainen tarvitsee toisia ihmisiä, yhteiskuntaa jossakin elämänsä vaiheessa auttamaan.

Kun nyt sanontoihin päästiin, niin uskon myös "että niin makaa kun petaa". Toki vastaan tulee niitäkin, jotka "astuvat varpaille", "hyppivät nenälle" tai "katsovat nenänvartta pitkin" vaikka kuinka olisit pedannut oikein ja hyvin, mutta pääsääntöisesti ihmiset kohtelevat toisiaan samoin kuin heitä kohdellaan. Ja jos joku kohtelee sinua huonosti, niin se on hänen ongelmansa. Kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan, kuten eräs munkki sanoi kerjätessään kadulla ja hieno herra haukkui hänet pataluhaksi. Pahat sanat palasivat hienon herran luo, vahingoittamatta munkkia.

Tällaisia mietteitä tuli tänä iltana mieleen, kun helteinen päivä on kääntymässä yöksi.

Kaunis kesäpäivä alkoi puhelinherätyksellä varttia vaille yhdeksän. Kerrankin esikoinen onnistui herättämään minut aamulla. Lupasin kostaa. Se tosin voi olla aika vaikeaa, kun heillä on oma nahkavekkari, jolla rytmi on vaihtunut syksyn rytmiin, heh heh !!! on tässä vanhenemisessa omat hyvätkin puolensa.

Päivä vaati tekemään ikäviä talous-ja hallintotehtäviä, eli maksamaan laskuja, kuukausirahoja mukuloille ja soittelemaan uuden roskapöntön perään, vanha kun ei enää mahdu uuteen katokseen. Katokseen jonka naapurin pojat meidän urhojen avustuksella saivat rakennettua tienristeykseen. Molempien talouksien roskikset ovat nyt sateensuojassa.

Illalla olimme Jannan riparilla katsomassa miten lapsi voi. Ja hyvinhan siellä voitiin. Urheiluripari oli täynnä komeita urheilijanuorukaisia, joissa äidinkin silmä lepäsi. Tyttö oli niin onnellisen näköinen, että jos en olisi tiennyt hänen suhtautuvan hieman nihkeästi näihin Jeesus-juttuihin, olisi voinut luulla vaikka mitä. Olisikohan jotakin romanssin poikasta ilmassa ?
Leirillä pelattiin savolaista pesäpalloa, leiriläiset vastaan vanhemmat. Hauska ottelu jonka leiriläiset voittivat.

Huomenna olisi tiedossa heinätöitä, ainakin osalle perheestä. Saman kylän ystäväperhe pyysi heinätöihin ja mielellämme menemme. Tosin heinälatoromantiikka taitaa olla niistä hommista kaukana, paaleja lavalle ja varastoon. Tai mistäs tietää, onhan siellä kuopuksen ikiä (10v) oleva tyttö.

Nauttikaa näistä helteistä, viimeisiä viedään !

Tämä loppukesä on kivaa aikaa, varsinkin elokuu, minun kuukauteni. Usein on vielä lämmintä ja varsinkin tänä vuonna oikein hellettä pukkaa, kuten tulette pian huomaamaan. Illat ovat ihanan hämäriä, voi kaivaa kynttilät esiin. Sirkat sirittää ja luonto tuoksuu erilaisille kukille, toisella tavalla kuin keväällä, jotenkin mystisemmin.

Elokuussa kypsyy marjat. Nyt en voi olla kehaisematta, että tänään poimittiin marjapensaista 35-40 litraa punaisia ja mustia viinimarjoja. Keitin osan mehuksi ja osan pakastin puuromarjoiksi. Ja lisää löytyy jos vaan jaksaa poimia. Karviaisetkin jo osin ovat kypsiä, niidenkin kimppuun pitäisi käydä. Niistä tulee porkkanoiden kanssa hyvää hilloa, ihan vaan vinkiksi. Mustikoita täältä myös löytyy, mutta niitä ei ole pakastimessa kuin muutama litra, vielä ehtisi.

Ja sitten päästään sieniin. Voihan hetulat, miten paljon on löytynyt tänä vuonna kanttarelleja. Siis niitä on aivan tuhottomasti. Meillä on iso perhe syönyt monet soossit ja pakkasessakin on jo useampi kilo. Ja lisää tulee. Myös herkkutatteja olen löytänyt ja pakastanut. Jos enemmälti löytyy, tungen ne kuivuriin. Ja nyt kun on satanut tulee myöhemmin haaparouskuja, joista teen suolasieniä. Suolasienistä tehtyä sienisalaattia ei voita mikään.

Olen kuivannut mausteita. Rosmariiniakin on jo pian kymmeneksi vuodeksi. Valkosipulit nostan ensi viikolla kuivumaan ja laitan ne talvivarastoon.

Kuten olet jo varmaan huomannut, on minusta kiva puuhastella kaikenlaista. Minun ei ole pakko hamstrata kaikkea talven varalle, voisin myös olla tätä kaikkea tekemättä. Mutta tällainen keräily ja säilöminen on kivaa. Ja toki lähiruoka ja luomu on terveellistä ja ekologista.

Kun elokuun puoliväli koittaa ja lapsoset rientävät innolla kouluun, tuo hiljaisuus oman värinsä tähän loppukuukauteen. Arki ei kuitenkaan vielä liikaa paina päälle.

Elokuu loppuu ja kesä on ohi. Syyskuu tuo todellisen arjen ja syksy pyörähtää käyntiin.

Mikä on sinun mielikuukautesi ja miksi ?

Olemme joskus ystävien kanssa tietyssä vaiheessa iltaa keskustelleet siitä, minkä aistin voisi luovuttaa jos olisi pakko. Kyllä olisi vaikea valinta.

En luopuisi näöstä, sillä silloin en voisi lukea kirjoja, katsella kauniita maisemia, läheisiäni, luontoa, elokuvia, teatteria. Maailma olisi pimeä.

En luopuisi kuulostakaan, sillä silloin en voisi keskustella läheisteni kanssa, kuulla hyvää musiikkia, luonnon ääniä. Maailma olisi hiljainen.

Vaikea olisi luopua makuaististakaan. Hyvä ruoka ja juoma ovat elämän suolaa. Maailma olisi mauton.

Vaikea olisi luopua tuntoaististakaan. Toisen ihon kosketus, koiran kuonon kylmyys ja märkyys, lämmön tunne kesäpäivänä. Maailma olisi kylmä.

Luulen että valintani olisi makuaisti. Olisi ihan sama mitä suuhunsa laittaisi, kunhan se olisi terveellistä.

Naapurissamme asuu mies, joka onnettomuuden seurauksena menetti makuaistinsa. Vaimo saa aina kehuja ruoasta, vaikka se olisi palanut pohjaan.

Minkä aistin sinä valitsisit ?