IRC-Galleria

Nyt onkin hyvä taas jatkaa kertomuksia, vaikka ketään ei varmaan voisi vähempää kiinnostaa juttuni, niin rasitan varmaan hyvin hyvin pientä käyttäjä määrää tekstilläni.

Eunukki vanhukset ovat selvinneet pahimmasta alkujärkytyksestä. Sydämentykytys on palautunut suhkot normaaliksi. Vanhin herra kävelee jo pikkutulokkaan ohitse sähisemättä, kunhan pikkutulokas ei vaan kiinnitä siihen huomiota. Nuorempi kaveri taas on vielä vähän epäluuloinen, syystäkin, onhan hänen kunigaskuntansa valtaistuin uhattuna. Tiedä millainen pomo Numasta tulee. Numa kehrää ja rakastaa puskemista, se on alkanut tottumaan ihan mukavasti päähenkilöömme, vielä tosin vähän arastellen. Pahin sota siis on ohitse jo. Nyt pikkutulokkaan myötä on vieraitakin käynyt hirviömme luona vähän useammin, onhan tämä special-kissa aikamoinen nähtävyys. Vierailijat ovat ilahduttaneet hirviötämme sen verran, että hänkin on virkistynyt ja jaksanut puuhastella kaikkea. Päähenkilömme pohtii, kertosiko hän jo, että Numalta puuttuu iso pala korvasta sekä toinen etutassu.
Se tosin ei pikkumiehen vauhtia haittaa vaan matka taittuu hienosti kolmella tassulla. Myös hiekkalaatikolla käynti sujuu ongelmitta sekä pomppiminen sohvalle ja sängylle.
että näin...