IRC-Galleria

aamuauringon säteet hivellessä päähenkilömme pehmeää hipiää, hän raukeana venytellen herää luonnollisesti, rauhallisesti uuteen ihanaan päivään hyvin levänneenä.
ja paskat.
herätyskello soi seitsemältä ja huoneessa oli pimeää sekä hieman viileää. naama on kuin petolinnun perse ja hiuksetkin on takusa. millään ei olisi tahtonut nousta ylös ja hartioilla tieto jumittautumisesta sekä unimaistuisi vielä parituntia.

Sir Rolearth kunnioittaa aamua luvallisella poissaolollaan.

Päähenkilömme pohtii TAAS vaihteeksi elämänsä syntejä ja toteaa että hänellä oli ihan hieno viikonloppu, rauhallinen, mutta sopivasti silti ohjelmaa.
mutta ennen viikonloppua, päähenkilömme kävi hypistelemässä kameroita Kärkkäisellä, silmään oli osunut EOS 1000 ja sitä piti käydä ihmettelemässä. Se tuntui ja näytti hyvältä, se kuullosti ja tuoksui ihanalta. Sen sormiahivelevän ihanat nappulatkin ilahduttivat räpelöijää. se oli nopea, kurvikas, sen paino oli käsille juuri sopiva, sen läpi oli ihana katsoa, sen sisältö oli toimiva ja mielenkiintoinen, se oli niin ihana, että onneksi pomo ei vastannut puhelimeen juuri silloin, kun se olisi tiedustellut; "pistähän poika rahaa tilille heti, mo ostan kameran" mietintä myssyyn jätettäessä, päähenkilömme ei ole saanut sitä hetkeksikään pois mielestään. Hän vain miettii sitä ihanaa kameraa joka jäi hyllylle odottamaan häntä. Siinä suorastaan luki hänen nimensä. Päähenkilömme, Hirviömme, oli sulannut täysin tähän kameraan.
se on saatava, maksoi mitä maksoi.

Perjantain ilmestyessä ovenpieleen, päähenkilömme alkoi ymmärtää, että tähän elämäntilanteeseen ei vielä kannattanut uutta makeeta kameraa ostaa, koska muuten hän olisi kahden kameran loukussa. Jos hän saisi toisen myytyä ja sitten hakisi itselleen uuden kameran. Sitten hän pohti, että milläs hän Turussa tulee käymään jos hän rahansa kameraan laittaa ja totesi että jos hän täällä aikoo enemmänkin viihtyä, kannattaisi varmaan hankkia jonkinkaltainen nelipyöräinen kulkuneuvo.
Edelleenkin valokuvauksen ammatinharjoittaja tuota kameraa itselleen kaipaa, mutta ei, ei vielä ole sittenkään sen aika. jospa sellaisen joululahjaksi itselleen ostaa. josta tuli mieleen juttu, josta tulee tiedote seuraavaan merkintään.

Lauantaina Sir Rolearth päätti pyörittää hovineitoansa tanssilattialla Merisärkällä Dannyn tahdissa. Päähenkilömme viihtyi erittäin hyvin, vaikka olikin vapaaehtoisesti kuskin roolissa. Hirviömme kun osaa pitää hitusen kauemmin hauskaa, kun hän ei nauti tuota syntistä nautintoainetta yhtään tai vaihtoehtoisesti hyvin vähän.
Danny show oli hieman latteahko, vanhalta show mieheltä odotettiin vähän räväkkäämpää esiintymistä. Paikalle saapuessamme, taustalaulaja tytöt pääsivät mikrofonin ääreen ja vetivät muutaman hyvän esityksen, Dannyn ollessa itse taustalaulaja, seisten paikallaan, naama peruslukemilla ja katsoen kelloa. Hän olis vähän voinut eläytyä tyttöjen esitykseen, eläytyyhän tytötkin hänen esitykseen.

Hirviömme koittaessa selittää perustanssi askelia pikakurssina lattianreunalla, hän toteaa, että parempi antaa vain miehen viedä ja koittaa katsoa mitä saadaan aikaan. Askeleista ei ollut siis tietoakaan joten sitä luovittiin muiden joukossa sooloilu askelin, koittaen tuntea mitä seuraavaksi tapahtuu.

Illan hämärtyessä Danny päätti esityksensä ja päähenkilö isäntänsä kera siirtyi yläkertaan kuuntelemaan nykyaikaisempaa musiikkia levyltä. Päähenkilömme viihdytti itseään yllyttäen herraansa hassuihin puuhiin hyvän maun rajoissa kuitenkin. Niinkuin aina, kotiin lähdön hetki koittaa ennemmin tai myöhemmin. Sir Rolearthin linnakkeeseen saapuessamme, hovineito esitteli muutamaa kysymystä isännälle, koittaen saada selvyyttä muutamaan positiiviseen asiaan, mutta hirviömme oli niin väsynyt jäisellä tiellä ajamisesta, että mielummin pujahti peitonalle vastaanottamaan unia, kuin että olisi jäänyt kuuntelemaan vastauksia.


Aamukahvi kutsuu,

Hirviö kiittää ja kumartaa