IRC-Galleria

Täällä pohjoisen suuressa julmassa maailmassa, nämä pohjoisen miehet taistelevat armottomia lumimiehiä vastaan ja värjöttelevät igluissansa hyisin kylminä pakkasöinä, jolloin pakkasukko antaa paukkua oikein olan takaa.
Aurinko paistaa melkein pilvettömältä taivaalta ja ulkonakin näyttää olevan 11 astetta lämmintä.
Yöpakkasia jo havaittavissa. Taitaa hirviömme siirtyä talviunille tai etelään lämmittelemään. Toive käy toteen, koska tänään on se päivä ,jolloin päähenkilömme pitäisi tulla kotiin. Ajatuskin tuntuu jo hieman haikealta. Mutta velvollisuudet kutsuvat kotona ja velvollisuuksista ei voi luistaa. Sovittu mikä sovittu, kotiin on tultava. Ja mikä sen mukavampaa kuin taas kokea se jälleennäkemisen riemu, joka on kuin BB-talon antisankareilla ,jotka saivat kuulla nautintoainekiellon loppuneen.

Päähenkilömme on havahtunut hereille, huomatessaan nukkuneensa 11 tuntia ja jopa huimat 32 minuttia siihen päälle. Tai eipä se antisankarimme sitä aikaa nukkunut ole, vaan lojunut sängyssä. Pistellessään kamojaan kasaan ja katselessa pikkukissan touhuja hirviömme uppoaa viikonlopun flunssan oireiden saloihin ja toteaa, että on ihme, että on edes selvinnyt siitä kuumeesta. mittärin näyttäessä viimeviikon keskiviikosta alkaen 38.2-39.4 ei oikein ollut puhtia tehdä mitään. Räkää oli päätäynnä kuin rankka sateen jälkeinen vesikourun alla oleva tynnyri, ei ajatuskaan oikein mahtunut liikkumaan.
Hirviömme olon helpottuessa lauantaina sitä jakseli jo käydä Hifi & Tuning Showssa, Oolu Hallisahassa. Saha ja saha.. miksi ei välillä vasara?

Kuviakin päähenkilömme räpsi antiikkisella kamerallaan aika tavalla ja pohdiskeli sitä, mihin oikeastaan kuvaamisellaan pyrkii. Hirviömme kun on niin vaatimaton kuvaaja, ei tätä menoa tämä johda mihinkään. Pitäisi saada kunnon tykki ja kunnon laitteet jolla saisi ammattitaidon kukkimaan kun Amsterdamin tulppaanit. Josta tulikin mieleen, että ei se väärin olisi siirtää tuolta KHH:sta tuota kukkasta pihalle ottamaan aurinkoa. Sen hän voisi tehdä samalla kun piipahta pihalla, jos hän saa edes ovea auki, jonka hän on havainnut äärettömän hankalaksi.

Yöllä päähenkilömme heräsi outoon ääneen. Pimeää kuin hiilitehtaan kellarissa ja hiirenhiljaista, lukuunottamatta maiskutusta, joka kuului hirviömme peiton alta. Päähenkilömme saadessa jo vatsahaavan tästä karvoja nostattavasta tilanteesta, hirivömme uskalsi kurkata mitä peiton alla oikeastaan tapahtuukaan ja iloksensa hän sai huomata, että isännän kissa vauvahan se siellä imeskelee päähenkilömme yöpaidanhelmaa. Hetken pohdiskellessa onko tämä nyt jotenkin vinoa, hirviömme päätti siirtää kissan varmuuden vuoksi pois. Pentu taasen ei ilahtunut asiasta, mutta tyytyi nassuttamaan päähenkilömme yöpaidan olkainta. Siihen tasaiseen hurinaan päähenkilömme taju lähti ja heräsi aamulla onnellisesti ... no.. niin .. mitäpäs se teille kuuluu..