IRC-Galleria

tässä kun taas on lauantai, eikä mitään suunnitelmia mihinkään suuntaan sitä alkaa pohtimaan elkämänsä kulkua.
Onkohan sitä taas tullut valittua jotain väärin. kuukauteen ollut mitään säpinää mihinkään suuntaan ja alkaa jo kaivata ohjelmaa.

Ensiviikonloppuna on pelätty juhannus,
jolloin mielen masennukseni on huipussaan, suomalaiset juhlapäivät kun mieleni yleensä alaspäin vetää. muutama vuosi on juhannus tullut kaupungissa vietettyä. erinäisin syin. autovarastettiin, juhannusaatto aamuna, sinne meni kaikki tarvikkeet, joten kaverit pakkasivat auton ja lähtivät ilman minua.
minä kun en mahtunut autoon :/
kappas keppanaa, auto löytyi juhannus päivän jälkeisenä päivänä epäilyttävän läheltä jotain tiettyjä ihmisiä.
toinen juhannus tuli päivystettyä .. taisi mennä toinenkin juhannus ihmetellessä samoissa merkeissä..

mutta nyt.
nyt ei ole esteitä eikä velvotteita mihinkän suuntaan, nyt sitten ei ole kavereita jotka tahtoisi repiä minua mukanaan mihinkään.
että potkii päähän taas.
koko alkuvuosi on mennyt epämääräisen sumun peitossa. päivät sujahtaa ohitseni ja päivät jyrää minut allensa. Kun herään on jo aika mennä nukkumaan. ja se siitä päivästä taas. seuraavana päivänä sama juttu, herään , ja on jo nukkumaan meno aika.

Muutama uusi sosiaalinen suhde on alkuvuonna tullut elämääni, jotenkin ei sen kummoisempia, mutta onpahan ne kuitenkin ihmisiä joille voi puhua ja jotka osaavat puhua minulle. Kavereiden merkitys elämässäni on vahvistunut parhaan kaverini kuoleman jälkeen.

Tässä minä marisen että tylsää on ja mitään en ole tehnyt, se taas ei pidä paikkaansa kuitenkaan. Olenhan minä käynyt Kornia katsomassa Tampereella vampyyrin kanssa, Hesassa japanilaista rokkia ja 30 sec. to marsia toisen kaverin kanssa.. ja kerran aamulla herätessäni rintsikoista löytyi Teräsbetonin klubin keikan lippu. Olinko minä siellä? sitä minä en tiedä.
Tai miten J.Aholan pehmeät huulet...joo se siitä...
niin ja olinhan minä työlomallakin pohjoissavossa, tai siis työmatka joka venysi lomaksi. ja siellä tutustuin uusiin ihmisiin ja huomasin, että minähän sovin Savolaisten joukkoon mahtavasti. Turussa kun minun sosiaalisia puheripuleitani kaupan kassajonossa takana jonottavalle ihmiselle on pidetty hullun merkkinä, siellä taas kaikki ryhtyi juttuun mukaan. jos vain halusi, siellä ei koskaan tarvinnut olla yksin.

mikähän tämänkin jutun pointti mahtoi olla.. unohdin jo :P

tätä en olisi halunnut kokea vielä pitkään aikaan.
En ollut valmis, hänkään ei ollut valmis.
Miksi, yleinen kysymys kaikkien huulilla.
Miksi näin kävi?
Hän, johon luotin,
hän joka tuki minua elämäni käänteissä,
hän joka oli läsnä, vaikka ei konkreettisesti paikalla ollut aina.
Hän joka sai nauramaan,
hän joka repi minut sängystä ylös vaikeina päivinä.
Hän joka huolehti kaikista, rakasti ja välitti ystävistään,
on poissa.

Unettomat yöt, muistot valtaavat mieleni.

Me huomata saamme, sinä kanssamme käyt.
ilot, surut, kanssasi jaamme, tähtenä kirkkaimpana näyt.

Herra, anna hänelle lepo ja rauha
ikuinen valo häntä valaiskoon.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.

Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

homehtuu koulussa..