IRC-Galleria

aamuauringon säteet hivellessä päähenkilömme pehmeää hipiää, hän raukeana venytellen herää luonnollisesti, rauhallisesti uuteen ihanaan päivään hyvin levänneenä.
ja paskat.
herätyskello soi seitsemältä ja huoneessa oli pimeää sekä hieman viileää. naama on kuin petolinnun perse ja hiuksetkin on takusa. millään ei olisi tahtonut nousta ylös ja hartioilla tieto jumittautumisesta sekä unimaistuisi vielä parituntia.

Sir Rolearth kunnioittaa aamua luvallisella poissaolollaan.

Päähenkilömme pohtii TAAS vaihteeksi elämänsä syntejä ja toteaa että hänellä oli ihan hieno viikonloppu, rauhallinen, mutta sopivasti silti ohjelmaa.
mutta ennen viikonloppua, päähenkilömme kävi hypistelemässä kameroita Kärkkäisellä, silmään oli osunut EOS 1000 ja sitä piti käydä ihmettelemässä. Se tuntui ja näytti hyvältä, se kuullosti ja tuoksui ihanalta. Sen sormiahivelevän ihanat nappulatkin ilahduttivat räpelöijää. se oli nopea, kurvikas, sen paino oli käsille juuri sopiva, sen läpi oli ihana katsoa, sen sisältö oli toimiva ja mielenkiintoinen, se oli niin ihana, että onneksi pomo ei vastannut puhelimeen juuri silloin, kun se olisi tiedustellut; "pistähän poika rahaa tilille heti, mo ostan kameran" mietintä myssyyn jätettäessä, päähenkilömme ei ole saanut sitä hetkeksikään pois mielestään. Hän vain miettii sitä ihanaa kameraa joka jäi hyllylle odottamaan häntä. Siinä suorastaan luki hänen nimensä. Päähenkilömme, Hirviömme, oli sulannut täysin tähän kameraan.
se on saatava, maksoi mitä maksoi.

Perjantain ilmestyessä ovenpieleen, päähenkilömme alkoi ymmärtää, että tähän elämäntilanteeseen ei vielä kannattanut uutta makeeta kameraa ostaa, koska muuten hän olisi kahden kameran loukussa. Jos hän saisi toisen myytyä ja sitten hakisi itselleen uuden kameran. Sitten hän pohti, että milläs hän Turussa tulee käymään jos hän rahansa kameraan laittaa ja totesi että jos hän täällä aikoo enemmänkin viihtyä, kannattaisi varmaan hankkia jonkinkaltainen nelipyöräinen kulkuneuvo.
Edelleenkin valokuvauksen ammatinharjoittaja tuota kameraa itselleen kaipaa, mutta ei, ei vielä ole sittenkään sen aika. jospa sellaisen joululahjaksi itselleen ostaa. josta tuli mieleen juttu, josta tulee tiedote seuraavaan merkintään.

Lauantaina Sir Rolearth päätti pyörittää hovineitoansa tanssilattialla Merisärkällä Dannyn tahdissa. Päähenkilömme viihtyi erittäin hyvin, vaikka olikin vapaaehtoisesti kuskin roolissa. Hirviömme kun osaa pitää hitusen kauemmin hauskaa, kun hän ei nauti tuota syntistä nautintoainetta yhtään tai vaihtoehtoisesti hyvin vähän.
Danny show oli hieman latteahko, vanhalta show mieheltä odotettiin vähän räväkkäämpää esiintymistä. Paikalle saapuessamme, taustalaulaja tytöt pääsivät mikrofonin ääreen ja vetivät muutaman hyvän esityksen, Dannyn ollessa itse taustalaulaja, seisten paikallaan, naama peruslukemilla ja katsoen kelloa. Hän olis vähän voinut eläytyä tyttöjen esitykseen, eläytyyhän tytötkin hänen esitykseen.

Hirviömme koittaessa selittää perustanssi askelia pikakurssina lattianreunalla, hän toteaa, että parempi antaa vain miehen viedä ja koittaa katsoa mitä saadaan aikaan. Askeleista ei ollut siis tietoakaan joten sitä luovittiin muiden joukossa sooloilu askelin, koittaen tuntea mitä seuraavaksi tapahtuu.

Illan hämärtyessä Danny päätti esityksensä ja päähenkilö isäntänsä kera siirtyi yläkertaan kuuntelemaan nykyaikaisempaa musiikkia levyltä. Päähenkilömme viihdytti itseään yllyttäen herraansa hassuihin puuhiin hyvän maun rajoissa kuitenkin. Niinkuin aina, kotiin lähdön hetki koittaa ennemmin tai myöhemmin. Sir Rolearthin linnakkeeseen saapuessamme, hovineito esitteli muutamaa kysymystä isännälle, koittaen saada selvyyttä muutamaan positiiviseen asiaan, mutta hirviömme oli niin väsynyt jäisellä tiellä ajamisesta, että mielummin pujahti peitonalle vastaanottamaan unia, kuin että olisi jäänyt kuuntelemaan vastauksia.


Aamukahvi kutsuu,

Hirviö kiittää ja kumartaa

Illan hämärtyessä Pohjanmaan peltojen ylle, viimeisen kerran ikkunasta voi vielä havaita muutaman ladon ääri viivat pellonlaidalla. On tullut aika, jolloin päähenkilömme aloittaa taas elämän syntien pohdinnan.

Viikko on vierähtänyt, puoleen väliin ja neiti hirviömme ei ole kotona tullut edes käymään. Sir Rolearth'in mennessä iltavuoroon, päähenkilömme saa vallata talon kokonaan ja näin alkaa armoton löhöäminen sohvalla tekemättä mitään. Hetken aikaa kun siinä on istuskellut, sitä alkaa jo kaipaamaan linnakkeen perinteistä hulinaa.

Päähenkilömme maanantai aamulla sai päähänsä, että lähtee Sir Rolearth'n mukaan koukkaamaan keskustaan ja kävelee sieltä takaisin linnakkeelle Sir Rolearth'n jatkaessa matkaa töihin. 8km matka taittui ripeästi reippaillen kuvia räpsien luonnon ihmeellisyyksitä, ja tavanomaisuuksista. Viimeinen kolmekilometriä taittui sutjakkaammin, hirviömme havaitessa uhkaavasti lähestyvät sadepilven. muutama sata metri ennen linnakkeen ovea saderyöppysi päähenkilömme niskaan kastaen hirviömme kauttaaltaan. Tiistaina hirviömme vaan ihmetteli ja pohdiskeli valintojaan ja tulevaa kuun loppua, hengaili luonnon helmassa ja nautti olostaan. Enää tunti niin Sir Rolearth saapuu takaisin puolustamaan, nyt niin puolustus kyvytöntä linnakettaan.


Pakatakko tavarat, vai eikö pakata.. kas siinä pulma.

hirviömme kiittää ja kumartaa, ja poistuu taka-alalle

takatassu ei matkustanut ensimmäistä kertaa oikeasti, hän matkusti junalla turusta loimaalle ollessaan hyvin pieni lapsi!

Viiko mennä vierähti taas sormien välistä niin että sujahti vaan. viikon toiseksi viimeistä päivää vietellessä, päähenkilömme pohtii (taas vaihteeksi) elämänsä syntejä. Tiistaina tullessaan Pohjanmaalta kotiin, hänen suunnitelmissaan oli tehdä vaikka mitä kaikkea, mutta torstai illan vaihtuessa jo perjantai-yönpuolelle, hän tajuaa, että kaikki, mitä piti tehdä, oli tekemättä.

Perjantaina päivällä kutsuu taas tuo pitkä valkoinen sukkula punaisin raidoin, kera takatassun (ei enää irc-galleriassa). Tarkoituksena siis olisi lähteä takatassun (joka matkustaa ensimmäistä kertaa junassa) seurassa Tampereelle, jossa häntä vastassa olisi prinzezza, joka on kutsuttu paikalle auttamaan karvakamujen lastaamisessa toiseen valkoiseen pitkänmalliseen kulkuneuvoon, punaisin raidoin. Kyllä, hirviömme lähtee tällä kertaa liikenteeseen kokoperheen voimin. Sihinää ja suhinaa riittää Suomen entisestä pääkaupungista Tampereelle saakka, jossa junanvaihdoksen aikaan eteen tulee ongelma. Pyynnöstä huolimatta päähenkilömme junapaikka on eläimettömässä tilassa. paikka on eläin vaunussa, mutta sellaisessa kuuden hengen ovellisessa loossissa.

Eläinvaunu pursuaa karvaisia kavereita, osa laatikossa matkustavista ystävistä on nostettu tavarahyllylle istuinten yläpuolelle ja tilanne on järkyttävä. Mihin ihmeessä päähenkilömme tunkee omat karvakamunsa, laatikoita kuitenkin on kaksi ja matkaa edessä neljätuntia. Hetken asiaa sumpliessa päähenkilömme järjestää tilaa käytävän kulmaan niin, että laatikot mahtuu päälekäin ja ohitsekin pääsee kulkijat kuten miten.

Matka taittuu mukavasti Seinäjoelle saakka, loossinkin tyhjentyessä ja hirviömme saa nauttia hiljaisuudesta. Lapuan jälkeen päähenkilömme saa seuraa loossiin kahden kaveruksen verran, ja syrjä korvalla kuunnellessa heidän juttujaan hirviömme havahtuu taas järkyttävään ääneen, lohduton "mour" kantautuu koppiin asti ja päähenkilömme tietää mitä on tulossa, oksennusta tai muuta eritettä. Hän rynnistää käymälään hakemaan paperia valmiiksi mutta myöhästyy ja tuloksena on pissainen kissa.

Keskimmäisen karvasankarimme pissatessa laatikkoon kolmatta kertaa, on päähenkilömme yltäpäältä erilaisissa nesteissä, tiedättehän mitä kissa tekee kun sen tassu kastuu?
se ravistaa sitä!
Junan pienessä vessassa yrittäen hysteeristä pissasta kissaa ottaa pois laatikosta, että laatikon saisi siivottua, lopputuloksena laatikko leviää lattialle, kissan pissan valutessa kengille. Parit sisäiset ärräpäät lentää mielessä mutta rauhallisuus on pidettävä yllä. tilaa on vähän mutta pissaa on paljon. Päähekilömme siivoaa laatikon, pesee katin tassuja ja laittaa sen takaisin lootaan, siirtää lootan käytävälle ja siivoaa wc:n jäljiltänsä.

Perille päästään ja vastassa oleva aurinkoinen komea herras henkilö, Sir Rolearth auttaa kissat autoon ja matka jatkuu kaupan kautta kohti keskellä ei mitään sijaitsevaan linnakkeeseen, jossa olisi tarkoitus viikonloppua viettää.

Perillä pissakissa viedään pesuhuoneeseen ja päähenkilömme menee suihkuun pissakissan kanssa. kaksi muuta karvasankaria saa tutustua linnakkeen omaan kissakalustoon laatikossa vielä. linnakkeen pienimmätkin tulevat ihastelemaan karvakamuja ja tilanne on hellyyttävä hirviömme mielestä.
Pienimmän karvasankarimme päästessä laatikosta pois, se tuli aika hyvin jo juttuun linnakkeen pikkukissan kanssa.

Vanhus sai jäädä vielä laatikkoon sihistelemään, toisen vähemmän vanhuksen kuvatellessa tassujaan pesuhuoneen puolella.

Yö menee kuunnellessa tassujen räpellystä ja lelujen helinää, mutta päähenkilömme tottunut korva sulkee äänet ulkipuolelle (tai sitten paine vei kuulon taas) ja nukahtaa tyytyväisenä pehmeän sängyn syleilyyn.

Aamulla hirviömme heräillessä sir Rolearth'n keittämän kahvin tuoksuun, isommatkin kissat pääsevät khh puolelta salin puolelle pyörimään, aamupalaa tarjoillaan kissoille ja ihmisille, ja voi tätä sihinän määrää..

sir Rolearth'n lähdettyä perillisineen samoamaan kohti päälinnakkeen lisäosan työstöä,
päähenkilömme jää yksin ihmettelemään karvaisten ystäviensä kanssa linnakkeeseen. Ruoka maistuu kaikille. linnakkeen karvainen pikkumies Otto nimeltään, on ihmeissään uusista kavereistaan ja innokkaasti tahtoisi tutustua muihin, mutta vanhemmat herras karvaiset ei oikein ilahdu asiasta.

Päähenkilömme havahtuu ääniin jotka kuullostaa itseruokinnalta, joten;

hirviömme kiittää ja kumartaa

sunnuntai-iltapäivä eksyy päähenkilömme elämään niinkin vakaasti kuin lauantai-iltakin ja todennäköisesti myös maanantai aamukin. Pohjanmaalla vaikuttava hirviömme aistii nenässään vastapaistettujen lettujen tuoksua..

perjantaina junaillessa kohti pohjanmaata taas päälle viisi tuntia, niin siinä sai elämää pohdiskella senkin edestä. tampereelle saakka hirviömme viihdytti täysinäisessä junassa matkustajia typerillään jutuillaan. Muutamaan otteeseen tuli tilanne jolloin hirviömme olisi toivonut voivansa pitää päänsä kiinni.

mutta Tampereella vaihdon jälkeen, päähenkilömme sai uppoutua ajtuksiinsa täysin. Kokkolaan olisi tarkoitus elämä seuraavaksi suunnata ja ensimmäinen asuntohaku meni sivusuun, asunnon sai joku muu. päähenkilömme pohtiessa elämänsä syntejä, hän ajattelee mielessään muutoksia jota tämänvuoden aikana olisi vielä aikomus suorittaa. Saa nähdä mitä tapahtuu, jos mitään edes tapahtuu. Suuret muutokset pohdituttavat aina päähenkilöämme ja tätäkin pohditaan vielä muutaman viikon ajan jolloin päätös sitten pitää olla jo tehty, ja mieluiten asuntokin hankittu. Asiaa pitää siis junailla lisää.

Hirviömme kiittää ja kumartaa, letut kutsuu

päähenkilömme pohtii näin maanantaiaamulla elämänsä kulkua taas vaihteeksi, vakaasti se maanantai aamu hirviömme kohtasi, niiinkuin hän pohdiskelikin asian tapahtuvan sunnuntaina.

eilen hirviömme kärsi järkyttävästä vatsahaavasta muutamaan otteeseen, joka heijastui myös oireiluna korvanpaineissa ja täten hän ei kuullut puoliakaan juttuja mitä hänelle läpistiin. noin vartin mittaiset kuurouskohtaukset alkoivat rassata päähenkilömme mieltä mutta onneksi illan tullen oireet katosivat kokonaan, kun vatsahaavakin alkoi helpottamaan.

täydellisessä hiljaisuudessa, vain kellon raksuttaessa (HETKINEN! päähenkilömme ei ole ennen kuullut tuon kellon raksutusta, hiljenee totaalisesti ja epäröi että kuulee jopa kahden kellon raksutuksen..) hirviömme siis täydellisessä hiljaisuudessa, kellojen raksutellessa pohdiskelee elämänsä tarjontaa ja vaihtoehtoja samalla kun ryystää kahvia, jonka hänen armaansa on hänelle keittänyt ajastimella :D Miten huomaavaista.

hirviömme kiittää j akumartaa ja juo lisää kahvia

Päähenkilömme pohdiskellessa elämänsä syntejä syviä, samalla hieroessaan kipeää polveaan jonka hän teloi keskiviikkona kaatuessan portaissa. Lauantai aamu valkeni kirkkain sävelin, suunnitelma oli selkeä, tänään on lauantai ja sen mukaan eletään.

Perjantaina hirviömme koittaessa olematta myöhästymättä junasta, hänpinkoi tuulispäänä juna-asemalle ehtiäkseen iltapäivän kuljetukseen. Matka lähti kulkemaan kohti Tammerforsia.
Tammerforsista lähtisi jatkoyhteys kohti Oulua.
Junassa ei käy Visa Elektron, en tiennyt sitä, eikä tiennyt sitä takana olevat matkustajat, joilla ei ollut tarpeeksi käteistä mukana maksaakseen junalippunsa. Päähenkilömme tarjoutui maksamaan viideneuron puuttuvan osan, mutta konnari heltyi matkalaisille ja he saivat lipun hankinta hintaan.

Tampereella InterCityssä matkaseuraksi päähenkilömme sai mukavan rouvas henkilön, ja tunentustihan hirviömme kun on laiska, hän pisti vierustoverinsa ostamaan junan ravintolavaunusta itselleen vettä. Puoli litraa pullotettua lähdevettä maksoi hurjat 3,20!!
PULLOTETTUA VETTÄ!! ei edes hiilihappoa! Tällähän saa ison oluen lähikapakasta! Pöyristyneenä hurjasta hinnasta päähenkilömme kippasi nesteet kurkkuun melkein yhdellä kulauksella ja uppoutui ajatuksiinsa.

tou.. ei voi muuta sanoa

Täällä pohjoisen suuressa julmassa maailmassa, nämä pohjoisen miehet taistelevat armottomia lumimiehiä vastaan ja värjöttelevät igluissansa hyisin kylminä pakkasöinä, jolloin pakkasukko antaa paukkua oikein olan takaa.
Aurinko paistaa melkein pilvettömältä taivaalta ja ulkonakin näyttää olevan 11 astetta lämmintä.
Yöpakkasia jo havaittavissa. Taitaa hirviömme siirtyä talviunille tai etelään lämmittelemään. Toive käy toteen, koska tänään on se päivä ,jolloin päähenkilömme pitäisi tulla kotiin. Ajatuskin tuntuu jo hieman haikealta. Mutta velvollisuudet kutsuvat kotona ja velvollisuuksista ei voi luistaa. Sovittu mikä sovittu, kotiin on tultava. Ja mikä sen mukavampaa kuin taas kokea se jälleennäkemisen riemu, joka on kuin BB-talon antisankareilla ,jotka saivat kuulla nautintoainekiellon loppuneen.

Päähenkilömme on havahtunut hereille, huomatessaan nukkuneensa 11 tuntia ja jopa huimat 32 minuttia siihen päälle. Tai eipä se antisankarimme sitä aikaa nukkunut ole, vaan lojunut sängyssä. Pistellessään kamojaan kasaan ja katselessa pikkukissan touhuja hirviömme uppoaa viikonlopun flunssan oireiden saloihin ja toteaa, että on ihme, että on edes selvinnyt siitä kuumeesta. mittärin näyttäessä viimeviikon keskiviikosta alkaen 38.2-39.4 ei oikein ollut puhtia tehdä mitään. Räkää oli päätäynnä kuin rankka sateen jälkeinen vesikourun alla oleva tynnyri, ei ajatuskaan oikein mahtunut liikkumaan.
Hirviömme olon helpottuessa lauantaina sitä jakseli jo käydä Hifi & Tuning Showssa, Oolu Hallisahassa. Saha ja saha.. miksi ei välillä vasara?

Kuviakin päähenkilömme räpsi antiikkisella kamerallaan aika tavalla ja pohdiskeli sitä, mihin oikeastaan kuvaamisellaan pyrkii. Hirviömme kun on niin vaatimaton kuvaaja, ei tätä menoa tämä johda mihinkään. Pitäisi saada kunnon tykki ja kunnon laitteet jolla saisi ammattitaidon kukkimaan kun Amsterdamin tulppaanit. Josta tulikin mieleen, että ei se väärin olisi siirtää tuolta KHH:sta tuota kukkasta pihalle ottamaan aurinkoa. Sen hän voisi tehdä samalla kun piipahta pihalla, jos hän saa edes ovea auki, jonka hän on havainnut äärettömän hankalaksi.

Yöllä päähenkilömme heräsi outoon ääneen. Pimeää kuin hiilitehtaan kellarissa ja hiirenhiljaista, lukuunottamatta maiskutusta, joka kuului hirviömme peiton alta. Päähenkilömme saadessa jo vatsahaavan tästä karvoja nostattavasta tilanteesta, hirivömme uskalsi kurkata mitä peiton alla oikeastaan tapahtuukaan ja iloksensa hän sai huomata, että isännän kissa vauvahan se siellä imeskelee päähenkilömme yöpaidanhelmaa. Hetken pohdiskellessa onko tämä nyt jotenkin vinoa, hirviömme päätti siirtää kissan varmuuden vuoksi pois. Pentu taasen ei ilahtunut asiasta, mutta tyytyi nassuttamaan päähenkilömme yöpaidan olkainta. Siihen tasaiseen hurinaan päähenkilömme taju lähti ja heräsi aamulla onnellisesti ... no.. niin .. mitäpäs se teille kuuluu..

Koska katsoit tämän merkinnän,niin sinun tulee lukea se nyt kokonaan, sillä tämän avulla saat tietää mitä SINULLE tapahtuu huomenna on hyväksi !

Huominen tulee olemaan elämäsi
paras päivä. Ihastuksesi pyytää sinua ulos.

Ja mitä perjantaihin tulee: SAAT perjantaina suudelman elämäsi rakkaudelta,eli häneltä.

Mutta, jos sinä et kopioi tätä nyt päiväkirjaasi, niin pelkään pahoin, että et saa tuota suudelmaa ja
sinulla tulee olemaan huono onni rakkaudessa koko loppuelämäsi ajan

Class aptent taciti sociosqu ad litora torquent per conubia nostra, per inceptos himenaeos. Sed felis. Integer vel libero. Sed fringilla. Aliquam erat volutpat. Ut consectetuer, felis a porttitor pharetra, nisi leo blandit leo, vel commodo tellus dolor non erat. Sed tellus nunc, condimentum vitae, lacinia nec, pretium at, odio! Aliquam erat volutpat... Maecenas tortor... Nullam ultricies, eros quis accumsan tincidunt, velit est semper ligula, non viverra massa neque in nisi. Integer massa. Aliquam erat volutpat... Fusce in nibh hendrerit neque tempor aliquam. Donec malesuada urna in arcu. Praesent ligula sapien, facilisis quis, rutrum quis, placerat faucibus, lorem. Aliquam erat volutpat. Maecenas viverra porttitor nisl!

Nulla facilisi. In risus nibh, dapibus eu, condimentum vitae, viverra sit amet, sem. Mauris eget ante... :D Vivamus aliquam, erat et sodales tincidunt, purus turpis eleifend massa, quis ultrices nunc odio nec ante. Etiam eu turpis. Proin non metus ac sapien facilisis adipiscing. Ut pede lorem, facilisis eu, interdum tincidunt, semper sed, tellus... In gravida, nisl id egestas bibendum, ante nisl cursus nibh, vitae auctor orci tellus sed orci... Donec eu massa eu ante ullamcorper sodales. Donec eu libero. Nulla orci quam, fermentum nec, bibendum rhoncus, dictum vitae, nulla. Nulla facilisi :/

Aliquam urna elit, laoreet id, vehicula vitae, tempus vitae, magna. Nullam vel urna!!!! In id neque. Vestibulum cursus hendrerit est!!! Quisque convallis. Suspendisse id eros a leo lacinia rhoncus. Nam porttitor ante a felis. Nunc eros sem, consectetuer nec, molestie eu, luctus at, nunc. Sed ac leo vitae nisi pretium dapibus... In hac habitasse platea dictumst. Fusce id arcu. Quisque lobortis. Duis mi. Morbi dictum sapien vel libero imperdiet pulvinar.

Phasellus ipsum! :D Vestibulum molestie arcu eu arcu. Sed aliquet aliquet orci. Aenean a turpis. Cras ante. Morbi viverra sem at nunc vehicula scelerisque. Fusce a sapien at enim viverra tincidunt. Sed at orci eget elit laoreet dapibus.
Donec sit amet lorem. Suspendisse mi nisl, semper eget, tempor ultricies, viverra non, lorem. Ut sed elit sit amet lectus rhoncus pharetra. Fusce porttitor dictum nibh. Proin pede massa, rhoncus vitae, suscipit sit amet, pretium eget, velit.

Cras dictum suscipit nisl. Ut tincidunt odio non ipsum. Vivamus arcu sem, tincidunt sed, dapibus sit amet, mollis ut, metus. Mauris non eros non nulla sollicitudin fringilla. Nam quis augue. Vivamus eget nulla in sapien tempor sodales. Phasellus hendrerit bibendum dolor. Integer viverra adipiscing urna. Phasellus fringilla aliquet pede.
Curabitur rhoncus mollis arcu. Proin tortor enim, porta a, sollicitudin nec, bibendum id, urna. Proin eu sapien. Integer quis nibh sit amet elit feugiat tempus. Vivamus non enim vitae velit tristique lobortis. Phasellus quis arcu sed urna cursus euismod. Sed at magna. Pellentesque interdum tincidunt dui.

Hirviömme kiittää ja kumartaa...

Tässä kun yö viiltää pitkin kaupunkimme jo hiljenneitä katuja,
ja paskat, siellä on ihmisiä ihan pipona ulkona bailaamassa ja viettämässä iltaa. autojakin menee melkein yksi kolmessa minuutissa ohi.
niin.. siis..
jo hiljenneitä katuja. Kylmä tuuli hivelee pimenneiden talojen hiljaisia seiniä, joiden sisälle yritetään kätkeä lämpöä. Paitsi päähenkilömme kotiin, jossa tuulee yhtä lujaa kuin ulkona. Ikkunoista vetää kuin verkkopaidan läpi ja kämpässä on kylmä kuin jääkaapissa. Neitokaisemme taitaa olla lämmityksen tarpeessa.

Aikaisemmin alkuillasta hirviömme seikkaili Revyn ja Tulilinnun tupaantulijaisiin. Siellä meno oli jo villeimillään kun päähenkilömme läsnäolollaan kunnioitti kutsujia, eikä tunnelma lauhtunut millään. Sekstistisiin asuihin pukeutuneet, toinen toistaan kauniimmat naiset sekä toinen toistaan komeammat miehet rietastelivat rajusti keskenään päähenkilömme hiljaa siivotessa keittiötä ja koittaessa sulautua tuon ruoanvalmistus huoneen kaapistoihin, kun joku tuli keittiössä käymään. Muutama ihminen jäi viihdyttämään päähenkilöämme keittiöön tämän ujostellessa totaalisesti uusia ihmisiä.

Mikähän on mahtanut hirviöllemme tulla, kun ennen niin innokkaasti muiden ihmisten juttuun mukaan mennyt päähenkilö ei ollutkaan keräämässä huomiota itselleen. Illan emäntä ja "emäntä" (ouh, älkää suuttuko, huumoria mukaan tähän vähän) sai lahjaksi mitä mielenkiintoisempia asioita, mainittakoon ruskea pumpattava mies.. Viini virtasi, ruoka maistui ja vaatteet väheni, musiikki soi ha Guitar Heroes peli sai kyytiä.. kunne päähenkilömme totesi, että on aika kiittää illan tarjoilusta, hirviömme kiitti ja kumarsi ja otti askeleen takavasemmalle.

Kävellessään kotiin, hirviömme pohti maailman syntejä sekä sosiaalisia suhteitaan kengän hiertäessä ikävästi rakoille jalkaa...

Päähenkilömme kiittää ja kumartaa;

Hyvää yötä