IRC-Galleria

Viikonloppu oli ihana, kun pidin pystyssä 72 neliön rivitalokämppää iha yksikseni. Ruuat oli valmiina ja peti sohvalla ja toiseksi yöksi kämppään ilmestyi myös 42 tuuman töllötin, dvd-soitin ja kirjahyllyllinen leffoja, joten yhden naisen leffamaratonikin tuli pidettyä siihen asti kunnes "lamput sammu" ja enää jaksanu valvoa. :)
Homman nimi oli siis se, että ystäväni on vauvoineen muuttamassa pois sietämättömän anopin ikeen alta, ja hän tarvitsi muuttoapua. Mikä siis lähinnä tarkoitti sitä, että minä pidin silmällä, huolehdin ja viihdytin 3 kuukauden ikäistä vauvaa, jotta ystäväni sai järjestettyä paikkoja uudessa asunnossa ilman että vaavi heti hermostuisi jos hän liian pitkään viipyisi pois näkyviltä. Vasta toinen kerta kun olen samaisen vauvelin kanssa tekemisissä, joten tietysti vauva vierasti minua alkuunsa, mikä nyt eniten mahtoi johtua silmälaseistani. Mutta aika hyvin lapsenvahtina olo silti onnistui. Parhaiten vauva viihtyi lopulta kun kanniskelin sitä olkapäälläni vähän hyssytellen ja kuljeskelin äidin perässä... vauveli näki siinä sopivasti vähän mualimaa ympärillään (varsinkin kun tykkäsi muutenkin nykyisellään jo enemmän pystyasennossa kantamisesta kuin sitterissä lojumisesta) ja äiti oli aina sopivasti vähän hollilla lirkuttamaan vauvalle niin että se tiesi ettei äiti ollut sen kauempana. :)
Ja saivat avomiehen kanssa roudattua tavaroita kämppään, ilman että parku kuulu välittömästi. Koska kaikki vauvan tarvikkeet ja sängyt olivat kuitenkin yhä anoppilassa, oli ystäväni kuitenkin vauvan kanssa vietettävä vielä yönsä siellä, ja siksi hän joutui jättämään minut öiksi yksikseni uuteen kämppään. Mutta vaikka hän oli huolissaan ja vähän surkeana että yöpymiseni piti järjestää niin, mikäs minulla oli ollessa... :)

Nyt on jo melkein ikävä takas, sillä pyysihän ystäväni minua käymään taas pian, kun saavat muuton päätökseen. Ja vauvaaki on jo ikävä... <3 Onhan ne ihania tuossa iässä, ku ovat alkaneet jo oppia ilmasemaan itteään ja antavat vastakaikua...helpompi tietää koska on nälkä, koska väsy ja koska vaippa märkä ja koska muuten vaan ny joku vituttaa. :D Sunnuntai-iltapäivänä vauveli tykkäsi jo "Marja-tädistä" niin että vietti kokonaisen tunnin seurassani, hymyillen, naureskellen ja jokeltaen minulle sitterissä istuessaan niin että välillä piti jo saada hörppy tuttipullostakin kun alkoi suuta kuivata (siis vauvan ei minun... XD) ja itellä ihan kramppas poskilihakset hymyilystä. :) Äidin tarvinnu koko sinä aikana näyttäytyä ku pari kertaa. :)

Kaiken huipuks sunnuntai-iltana ystäväni kaksos-siskon (ja toisen oman ystäväni) synnytys alko ja hänkin on ny kuulemma pikku-tytön väsyny mutta onnelline äiti. :) Sai sitte lopulta sen toivomansa Vaaka-vauvelin. Ja mie oon ny sitte "tupla-täti". :D

Kyllä sitä alko taas iteki vähä miettiä että mimmosta se vois olla saada oma pikkune... joskus.