Keskittymiskyky on nyt tosi nollassa, koska opintotukea ei vielä tänäänkään oo kuulunut... Ja kännykästä yhä saldo loppu, ettei edes äidille voi soittaa josko tuo laittais mulle vähä ruokarahaa... ja jääkaapissa ei oo enää paljon muuta ku valo. :(
Oo tässä sitte ahkera ja istu koulussa ku mitään muuta pyöri mielessä... Väsyttää vaan ku ei pysty keskittymään, ja tunneille tuntuu vaikealta mennä.
Ja nälkäki ku ois...
Opettajatutorkin just kyseli sähköpostilla tänään, että mitä mulle nyt kuuluu. Se kun tietää mun historian ja kuluneen puolen vuoden masennussairastelusta ja kokonaistilanteen nyt. Ja tässä alkusyksystä kun sovittiin että hän vois kysellä multa aina välillä että mitä mulle kuuluu ja miten jaksan... ja että jos tuntuu että en jaksa tai on muuta murhetta, ni hänen ovi on aina mulle auki.
Kyllä tässä jo mietin, että olisin sen puheilla käyny samantein, mutta ei se ollu sitte kuitenkaan paikalla... Ihan vaan kertomassa miten hermostunu ja masentunu olo ny on kun ei ole rahaa eikä voi muuta ajatella eikä tehä, ku oottaa sitä.
Tuntuu taas siltä ku masennusoireet olis lääkityksestäki huolimatta palaamassa taas... Ku tuntuu että ei taas voi tilanteelle mitään, ettei voi muuta ku odottaa ja toivoa, ja kun muuhun ei pysty ni haluais vaan päästä nukkumaan. Ja nukkua tää murehtiminen pois. Vaikka tietääki ettei se auta ku hetkeks ja ainoa mikä todella auttais olis että se samperin opintotuki tulis jo...!