IRC-Galleria

Taas yksi päivä tyhjää ja turtaa oloa täynnä.

Viimeiset vajaa kaksi viikkoa kuluneet sekasotkussa eikä mistään tunnu saavan otetta... Tiedän että kyllä se tästä selkiintyy, mutta kun väsyttää. Väsyttää kohdata yhä tätä samaa vanhaa paskaa ja pahaa oloa, josta luuli jo päässeensä eroon puoli vuotta sitten. Mutta nyt se on taas palannut ja tuntee itsensä niin epäonnistuneeksi. Eikä jaksa vielä taistella vastaan. Nukkua ja itkeä vain.

Hortoilin pitkin katuja pakkasen purressa vaatteiden läpikin ja minusta alkoi tuntua siltä, että mieleni teki vain istua alas ja itkeä.

Tahdoin päästä pakoon. Jonnekin pois, parempaan paikkaan, missä minun on turvallista olla ja tiedän että siellä minuun ei satu. Mutta paskempi juttu, kun juuri sen "paremman paikan" ja toisen ihmisen sylin minä juuri vasta menetin...


Ja nyt istun tässä lattialla yhä vilusta täristen, kajalit poskilla ja oikeasti en osaa tänään enää muuta kuin istua ja itkeä...

Olen taas niin yksin......