IRC-Galleria

Ihan varulta jollet tiennyt niin Teppo ja minä ollaan erottu.

15.5 eli viime viikon torstaina Teppo totesi ettei jaksa olla enää minun kanssa. Se tuli ihan puun takaa, kun edellisenä päivänä olin saanut ihanan lahjan, kuullut että minua rakastetaan ym. Tuntui että maailma loppuu, että läheisin ihminen viedään pois, ettei ole huomista, että olen loppuikäni peiton alla itkemässä.

Ilmoitin kavereille tekstiviestinä. Janina ja Tepon äiti soitti mulle. Aija tuli heti ja toi suklaata ja suklaajäätelöä ja hali. Äiti sattui muutenkin tulee tuntia myöhemmin junalla Turkuun ja huolehti minusta monta päivää.

Sykkyrä rinnassa helpotti, kun puhuin puhuin ja puhuin. Joka kerta kun selitin saman litanian siitä miltä minusta tuntuu, itkin vähemmän ja aloin hyväksyä asian.

Juteltiin toissapäivänä Tepon kanssa. Olin käynyt kampaajalla ja ostanut mekon. Katsoin itseäni peilistä ja totesin: "Jos jättää, niin jättää hiton upean näköisen naisen". Se kertoi ainoan syyn, jonka pystyin hyväksymään eli ettei sillä ole enää tunteita. Jos olisi ollut, niin olisin alkanut kuitenkin jankuttaa siitä kuinka vastoinkäymisiä on ja kuinka toisiaan rakastavat saavat ongelmat puhumalla hoidettua. Itkin muutaman tunnin Tepon sylissä. Toivon että kunhan olemme jonkin aikaa kumpikin olleet jonkin aikaa yksin, niin voimme tehdä taas kaikkea kivaa kaveripohjalta.

Nyt alan katsoa asiaa eri kannalta. On ihanaa, että kaikki sanoo että saa olla surullinen ja itkeä. Kuten Janina sanoi: "Teillä oli hyvä ja pitkä suhde" Siis ajatelkaa neljä vuotta! Tässä vaiheessa se on paljon. Nyt voin keskittyä itseeni. Mutta tänään just ku olin Tepon äidin kanssa uimassa, sanoin että onko väärin kun tuntee olonsa tyytyväiseksi. Vaikea selittää..

Minun koko asenteeni elämää kohtaa on muuttunut. Viikko sitten vielä ajattelin masentuneena, ettei huomista ole ja että olen koko loppuelämäni yhtä surullinen. Kun perjantaina itketti, ajattelin että nyt on surku mutta huomenna on taas kivaa ja hauskaa. Olen oppinut katsomaan elämää päivä kerrallaan ja tunteita ohi menevinä asioina.

Kiitos kaikille, jotka ovat olleet minun tukenani. Toivon sitä edelleen...saa tulla kylään. Erityisen huolissani olen kavereista, jotka olivat minun ja Tepon yhteisiä. Pelkään että he valitsevat puolia, eivätkä olekaan enää minun kavereita. Ei pitäisi olla ainakaan toista kutsumatta juhliin tm. koska me kuitenkin olemme Tepon kanssa kavereita. Olen niin iloinen, kun Tepon äitin kanssa ollaan käyty uimassa. Hän on minun vara - äitini Turussa.

Noh, kerrotaan joitain hauskoi asioita välillä.. tässä elämän kriisiä katsellessa irtisanouduin kesätyöpaikastani, koska en pitänyt siitä ja hain parempaa. Ensi viikolla pääsen akateemisen kirjakaupan haastatteluun. Se olisi minun unelmatyöpaikkani. Eilen leikin jetsetteriä. Kävimme osakunnan inspehtorin puutarhajuhlissa ja sen jälkeen Sarin synttäreillä.

ääh.. en jaksakaan enempää kirjoittaa. Kevätväsymys on kuitenkin jo helpottamassa, joten jospa kohta pystyisin enemmän päivittelemään..