IRC-Galleria

Perjantai aamu meni lepäillessä ilan työvuora varten. Viimeinen työvuoro oli. Mulle jäi oikein hyvä maku Teinistä. Vaikka tosin olin edelleen viieisenäkin iltana kädettäjä ja yksi selitti kuin sillä meinaa mennä hermot mun kanssa =( Ravintolapäällikkö oli kumminkni jättäny mulle kivan viestin ja lahjakortin ^^

La lähdin siis tampereelle. Ainoa järkevä juna meni niin, että jouduin odottamaan elinaa ja jusseja pari tuntia. Olin tietenkin onnistunut unohtamaan kuin ahdistava kaupunki tampere on. Siis helsinki ei tunnu ahdistavalta muuta jos sinne eksyy johonkin ruuhkaan. Nykyään minä en edes eksy helsingissä. Helsingillä on jotenkin sen verran pinta-ala et ne ihmiset on levittäytyny niin ettei ruuhkaa helposti joudu.Tampereella sen sijaan oli koko ajan ihmisiä. yritin etsiä kahvilaa jonen lisin mennyt lepäämään, mutta kaikki oli täynnä. eksyin. lopulta kun tiesin missä olin oli pakko mennä syömään. söin, mut sit mun kortti bounched. soitin elinalle ja onneks ne oli just sen paikan ovella. itketti ja hävetti kun toinen joutui maksaa minut.

Onneksi itse rope viikonloppu meni hyvin. Olin onneksi kertonut etukäteen että niin pitkä intensiivinen sosiaalisuus alkaa ahdistaa minua, joten pystyin menemään välillä toiseen huoneeseen lepäämään. Nukuin Aapon luona. Muut oli kuulema valvonu tosi myöhään joten se ei olisi ollut minulle hyväksi.

Äiti piti minulle moraalipuheen, kun kuuli että olen menossa exän luo yöksi. Sain vakuutettua hänelle että olen maailman sivein jne. Toisaalta teki mieli, että jonain päivänä yrittäisin selittää hänelle erilaista maailmankuvaani.

Mentiin miltei heti nukkumaan. Tosin se vanha puutalo oli pelottava. Napaurin äänet kuului paremmin kuin meillä. Vessan ovenkahva tykkäsi irtoamisesta. Sne kerran kun se ei irronnut niin en meinannut pääsät ollenkaan vessasta.

Kun olin palannut Elisan luo, syönyt lettuja, makasin jonkin aikaa sängyssä kuunnellen kun muut jutteli olohuoneessa. Noin viisi minuuttia minulla oli todella onnellinen olo. Vaikka sen yleensä tietääkin masentuneenakin että kaikki on pohjimmiltaan hyvin nyt jotenkin korostui. Viereisessä huoneessa ystäväni juttelivat. Olin aamulla jutellut pitkään Aapon kanssa. Hänessä arvostan eniten muuttumattomuutta. Minulla kun on paha muutoksen pelko. Vaikka tuntuu, että olisin vuosien aikan muuttunut paljon, niin hän silti tuntuu tuntevan minut, vaikkemme olekaan olleet paljoa tekemisissä. Hän tuntuu niin tutulta. Ja mikä parasta viime aikaisen kriisini huomioon ottaen: niin kuin yleensä monien seurassa puheen aiheena ei olut seksi. Minulla ei ollut kamalaa painetta sen suhteen eikä hirveää varjoa roikkumassa päälläni. Vatsa oli täynnä lettuja. Kotna odottaa puolisko ja kissa jotka huolehtivat minusta. ja kohta olisi synttärit.

Ultimaalisen hyvää oloa kesti se viisi minuuttia. Kyyneleet virtasivat kun leijuskelin stratosfääreissä. Sitten alkoi taas alamäki normaaliin surkuolotilaan. Se tuli niin raskaasti, että päätin leikkiä jonkin aikaa nukkuvaa. Tuntui raskaalta palata iloisten ihmiseten joukkoon.

Mun ensimmäinen pelinvetäminen meni hyvin, vaikka koko ajan olinkin varuillani siitä etten ollut suunnitellut tarpeeksi ja luotin liikaa improvisaatioon. Muut väitti sitä peliä onnistuneeksi, minusta se tuntui vain päättömältä sekoilulta.

Tuntui tyhjältä lähteä. Äsken oli niin kivaa. Seuraavana päivänä olisi koulua. Yksinäinen väsynyt junamatka. Yritin jutella puhelimessa. Vastapäätä istui teologian opiskelija.

Maanantaia olin psykologilla. Tuntuu tosiaan että se ei ymmärrä minua yhtään. Minulla meni tolkuttomasti aikaa kun selitin millä eri tavoilla larp ja pöytäroolipeli ahdistaa. Ja miksi larppia voisi luulla sosiaalisemmaksi. Sitten se kyseli "miltä eposta tuntuu" voi hitto. minähän se siellä istun. ensi kerralla otan tepon mukaan niin konsultoikoon sitä. ajattelin tammikuussa sanoa sille lääkärille jonka näen tuosta ettei terapeutti oikein tajua...

Kävin koulussa. Se tuntui aika turhalta. Ärsyttää se kuinka poissaoloja kytätään jos tunnit kumminkin on pelkkää istumista, jolloin saa yhtä hyvin uettua yliopiston kirjoja. Onneksi pääsin karkaamaan luennolle joka oli tosi mielenkiintoinen. Anu isotalo ja Minna Opas kertoi etnografisista menetelmistä ja käytti paljon esimerkkejä. Koska proffa toivoi luentopäiväkirjaan lähinnä palautetta niin saamansa pitää. Kerron että hänen kluentonsa ovat nukuttavia ja huonosti jäsennekltyjä ja noiden kahden oli tosi ihana =D

Kotiin tultuani nukuin. Katsoin telkkari. Sitten väänsin lopputyön reseptejä, työsunnnitelmia, tarjoilusuunnitelmia menuta... itkin ja väänsin. Puol kahden aikaan sain valmiiksi. Suurkiitos tepolle ko se välillä auttoi minua kopsimalla koneella tekstiä ja kääntämällä mittayksiköitä.

Aamulla konsultoin kokin ja työparini kanssa menuta. Onneksi ainakin tämän hetkisten tietojeni mukaan se on ok. Kävin turhilla psykologian tunneilla. argh. sitten pakenin pika pikaa seminaariin. Kaduttaa ko esitin tyhmän kysymyksen eikä minulla ollut oikein perusteluaja. Minulle naurettin. Kun menin luennolle niin kurkku tuntui kipeöltä ja hereillä pysyminen oli yhtä taistelua.

Jäin tänään kotiin. Minulla on taas huonompipäivä. Mietin taas sitä miksi en osaa sanoa ei, miksi luulen että seksiä kuuluu antaa koska se on on imagoani ja olen antanut sellaisen kuvan. mietin onko minussa muuta annettavaa.

Kohta pitää mennä peseytymään, laittaa pyykkiä ja laittaa vaatteet päälle. Yritän käydä Sarin luona ennen kuin menen kuudeksi Janinan näyttöön asiakkaaksi. Ajattelin viedä sarille keittoa. Olen innoissani siitä et pääsin Janinan asiaaksi siihen näyttöön. Mutta mitä puen päälle?

Olisi paljon mitä haluaisin pohtia ja kirjoittaa mutta pelkästään viime aikojen tapahutmien kirjoittaminen vei mehut ehkä illalla jaksan kirjoittaa läheisyydetsä ja ystävyydestä.