IRC-Galleria

Nyt hajottaa niin kuin iha kybällä... Kello on varttia vaille yhdeksän ja puol tuntia otin jo ensimmäisen rauhoittavan. On se koulun käynti niin rankkaan. En hirveen pitkää luritusta ehdi kirjoittaa. Ajoin siis hirveetä vauhtia kouluun et ehdin ranskan kokeeseen (arvioisin et saan kolmosen). Meinasin jäädä useamman kerran bussin alle ja mieli oli sellainen et jos perille pääsen niin keittiöluokkaan kävellään ja ranteet auki vedetään.

Tässä vaiheessa haluan kiittää kaikki ystäviäni yms. jotka on joutuneet kestämään minua. Sarille, Tepolle ja Robertille varsinkin nyt iso kiitos. Sari ja Robert joutuivat todistamaan eilen mun paniikkikohtausta. Joka oli erityisen pelottava, koska minulla oli muistikatkos siin. Muistan vaan istuneeni Robertin ja Sarin sohvalla. Tunsin kuinka kohtaus on tulossa. Aloin huutaa Robertia,koska ajattelin ettei se ole suihkussa. Seuraava muistikuva oli kun istui keittiön lattialla itkemässä ja Sari istui minun vieres kylpytakissa. Sari oli kuulema jo jonkin aikaa katsonut, kun minä olin tärissy siin lattialla. Mut ihana et molemmat oli niin rauhallisia, et itsekkin rauhotuin.

Kaikki varmaan johtuu stressistä. Kun pitää tehdä sitä ja tätä. Kouluhommia on paljon. Sit pitäis pakata ja siivota. Loppujen lopuksi tänä aamuna tajusin etten saanut eilen muuta aikaiseksi koulun jälkeen kuin kohtauksen ja ruokaa. Mutta hyvää ruokaa olikin. Haukea uunissa, sienikastiketta (ei menny kokkiperuskurssi hukkaan) ja porkkanamuhennosta.

Kyllä minulla on Janina sinua ikävä. Tarvitsisin sinuakin, mutta minua pitää nyt hyyssätä. Olisin tahtonu ehtiä tänä vuonna syömään.

Nyt ranskan tunnille hajoamaan.