Jalkaan sattuu helvetisti. Tämä on niin väärin =( Sattuu vana koko ajan helvetisti. Viiman varalta pidän koko ajan säärystintä jalassa. Napsin särkylääkkeitä. Pelkään etten kohta pysty kävelemään. Toivottvasti ei pahene paljoa koska tärkeää saada koulu loppuun ja vasta kesälle leikkaus, jotta saan työttömyyskorvausta. Balletoneen en ehtinyt tänään ja ihan hyvä koska pelkään että se olisi rasittanut liikaa jalkaa. En edes juossut. Pyöräilin 10km ja menin fitbaliin. Onneksi pallo tukia koko ajan kehoa.
Olen ollut tässä nyt pari päivää masennuksne kourissa. Johtuu ihmissuhdesotrkusta, rahasta ja jalata (jos nyt pakko syitä hakea). Sääli ettei psykiatrisella polilla ole varmana resursseja ottaa minua jo tällä viikolla taas terapiaan. Joten ei ole sellainen olo että näkisin tulevaisuutta. Normaalisti näen sen helposti. Tänään tuntui jo siltä etten näe iltaa. Nyt onneksi liikunta ja suklaakakku auttoi ja uskon pääseväni nukkumaan.
Eilen tunteeni menivät vuoristorataa. Olin masentunut, sitten vihainen, sitten taas itkin... onneksi sitten vihdoin tapasin Janinan ja hän sai minut nauramaan. JOnkin ajan kuluttua taas itkin sohvalla.
Luulen et yksi ongelma ni on nämä hurjat mielialan vaihdokset. Olen nomraali mutta hetkessä hyppäänkin auton alle =(
Juups jospa yritän kirjoittaa sitä uentoåäiväkrijaa...