Tahdoin aina katsoa kuinka kävelet kanssani kohti auringon laskua
tahdoin nähdä senpäivän kun saapuisit taas luokseni ja saisin vaipua syliisi
tahdoin kokea sen hetken kun puristaisit minua vasten rintaasi
Toivoin löytäväni sen hetken joka tekee minut onnelliseksi
toivoin vielä jonain päivänä näkeväni sinut luonani
Ja nyt istun yksin pimeyden sylissä
pelkkä toive ei kantanut
usko ei auttanut
rakkaus ei suojellut,
minua vaipumasta pimeyden syliin.
Nyt toivon että näkisit
kuulisit
tuntisit
kuinka se satuttaa minua
vieden hetken kerrallaan pois
kaivertaen kirjaimesi pois sydämestäni
... enää et ole minun...
... enää en tunne sinua...
vaivun syvään uneen enkä koskaan enää nouse ylös.