Hetken matkan käveltyäni huomaan mikä painaa,
Muistot vanhat, ja olotila, ku olis vainaa.
Kai se on kohtalo, tai sitten mä tyrin liikaa,
tai sitten joku päätti että mussa on liikaa vikaa.
Sitä en ymmärrä, yritän silti jatkaa matkaa,
ja yritän olla kokematta samaa paskaa.
Painan eteenpäin limat niskassa,
vaikka ahdistaa ja tunteet välillä kasassa.
Mut koetan painaa leuka pystyssä,
silti tekis mieli paukuttaa vähäse rystystä.
Ymmärtää pystytsä mitä kerron itsestäni?
Kaikista muistoista, tyrimisistäni.
Teen asioita yleensä ajattelematta,
sen näkee nyt mussa, mut nyt yritän taata.
Kun meen maate, mietin asioita läpi,
mitä huomenna tapahtuu, onko kohtaloa seki ?
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (2)
- ▶ 2013 (202)
- ▶ 2012 (411)
- ▶ 2011 (1159)
-
▼
2010 (1333)
- ▶ joulukuu 2010 (161)
- ▶ marraskuu 2010 (146)
- ▶ lokakuu 2010 (127)
- ▶ syyskuu 2010 (146)
- ▶ elokuu 2010 (126)
- ▶ heinäkuu 2010 (115)
- ▶ kesäkuu 2010 (130)
- ▶ toukokuu 2010 (140)
- ▶ huhtikuu 2010 (119)
- ▶ maaliskuu 2010 (81)
- ▶ helmikuu 2010 (30)
- ▶ tammikuu 2010 (12)
- ▶ 2009 (5)
Blogimerkintä
-Torstai 16.12.2010 00:56
- Luokiteltu yhteisöihin
- Arvet kertovat että menneisyys oli totta. Mielipiteet