Jea, yläaste jotain vuonna kaks tuhat.
Takapulpetis luokkaa hassutan.
Kuolen naurun taas,
mut yks jota en voi vastustaa.
Istuu mun edessä farkuissa,
mun silmät sen takataskuissa.
Ne laskee laskuja,
mun mieles on jotain aivan muuta.
Lähellä mut kaukana,
ainoa jota en saa nauramaan.
Rakkaus ei oo samettii,
se on tunteit, tuskaa ja lunta tupaan.
Miten kävikään, miten kävikään?
Matkaan mutkia mahtuu,
jokainen loppu oli joskus alku.
Mä en saanu sua koskaan kiinni,
sä juoksit karkuun.
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (2)
- ▶ 2013 (202)
- ▶ 2012 (411)
-
▼
2011 (1159)
- ▶ joulukuu 2011 (83)
- ▶ marraskuu 2011 (55)
- ▶ lokakuu 2011 (49)
- ▶ syyskuu 2011 (38)
- ▶ elokuu 2011 (68)
- ▶ heinäkuu 2011 (105)
- ▶ kesäkuu 2011 (131)
- ▶ toukokuu 2011 (149)
- ▶ huhtikuu 2011 (95)
- ▶ maaliskuu 2011 (121)
- ▶ helmikuu 2011 (126)
- ▶ tammikuu 2011 (139)
- ▶ 2010 (1333)
- ▶ 2009 (5)