Kai sustakin on joskus tuntunu kaikki on hyvin
Muttet koskaan ollut tuntenutkaan haavoja niin syvii
Ja pysyvii, jotka veti maton jalkojen alta
Pisti kyyneleesi vuotamaan valtoimenaan taas
Rakastin sua paljon, mutta ei auta
Mä yritin rukoilla Jumalaa, siis jumalauta
En ymmärrä et minkä takia mulle sä teit sen
Takaapäin iskit salaa unelmiini veitsen
Ystävätkin kaikki jäivät multa taka-alalle
Ja siihen aikaan takaisin mä pysty enää palaa en
Sen palapelin palasen mä hukkasin kai todella
Sen tajusin kun yksinäinen kylmyys vaan on ovella
Rakkaus teki sokeaks, en enää haluu kokea
Sellaista kipuu koskaan josta vaan ei saa otetta
Jokainen tietää sen miltä tuntuu kun joku jättää
Mut koskaan ei voi tietää milloin elämä selättää
Pohjalta on kova työ kiivetä takas ylös
Kun on kuvainnollisesti ollu sillan alla yöt
Tarvis auttavan käden joka vetäisi pinnalle
Joka sut lopulta pelastaa kun odotat vähiten
Oon käyny niin pohjalla ettei sitä voi käsittää
Ennenkun tärkeimmän ihmisen luotansa pois hävittää
Mä uskoin siihen että mullois viel edes parempaa
edes jotain suurempaa, jotain onnellisempaa
jotain mikä sais mut jälleen tunteen sen kipinän
mitä hetkeen en uskonut tuntevani enää ikinä
sen kipinän sytytys vie mut läpi harmaan kivenkin
se saa mut uskoon että mitä jos kuitenkin sittenkin
näkyy lämpöö ja valoo kylmän tunnelin päässä
lämpöö joka sulattaa mun sydämeni jäästä
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2014 (2)
- ▶ 2013 (202)
- ▶ 2012 (411)
-
▼
2011 (1159)
- ▶ joulukuu 2011 (83)
- ▶ marraskuu 2011 (55)
- ▶ lokakuu 2011 (49)
- ▶ syyskuu 2011 (38)
- ▶ elokuu 2011 (68)
- ▶ heinäkuu 2011 (105)
- ▶ kesäkuu 2011 (131)
- ▶ toukokuu 2011 (149)
- ▶ huhtikuu 2011 (95)
- ▶ maaliskuu 2011 (121)
- ▶ helmikuu 2011 (126)
- ▶ tammikuu 2011 (139)
- ▶ 2010 (1333)
- ▶ 2009 (5)