Kerro mulle, et nääksä koko kuvan ?
Vai pelkkii palasii, pelkän pienen palan siit ?
Vai näätsä pelkät puut ?
Vai koko metsän ?
Ja hymyileksä tyhmyyttäs, vai kuunteleksä ?
Oikeesti, ja oikeesti, ootsä huomannu mite aika kuluu nii nopeesti ?
Kaikki on niin saatanan hetkistä, ehi itse nauttii ees näist pienist hetkistä.
Kun vanha katoo, osa jää historiaa.
Osa unohtuu ku avataa uusii ovia.
Etin mulle vaa paikkaa sopivaa, jotai, mihi saisin itteni sopimaa.
Oon vaa nii pirun kyllästyny sotimaa täs mun jääkylmäs kotimaas.
Voisin jonnekki vaa lentää kauas pois, ehkä siel sentää rauhas ois.
Jalat maissa, pää taivaissa, ei olla alamaissa ku aurinko paistaa.
Koska välil sekoo pää liia kovaa, sillon tarviin olkapään johon nojaa.
Sillon tarvii rakkaut, jotai mist kii pitää, koska ilman sitä mullei oo yhtää mitää.
Tarvii rakkaut, jotai mist kii pitää, koska ilman sitä mullei oo mitää.
Noni, se oli siin eipä miti.
No mitä Helsinki, no mitä kuuluu koko Suomi ?
Mä hymyilen tyhmän kun muu maailma juonii juonii.
Kohautan olkii, ei kiinnosta tipan tippaa,
Pokaan vaan komeesti ja vedän sivarina lippaan.
Kaikil on jotain takan, puheil on joku varjo.
Se mitä tarjotaan on luultavasti lumetta.
Jengi seuraa sydäntänsä vähemmän kun trendei.
Joten antaa palaa, juoskaa.
No kai ny joku näki ? ja mikä katko rangan ?
Minne hävis se lanka ? se viittaa joka tietää !
Itselleen valehtelu kansantauti, jengilt karkaa järki, kuin pääs olis vetoketju auki.
Mut minkä tälle mahtaa, ei olla enää kersoi.
Eikä tää asfaltti alla oo yhtään pehmeempää kun eilen.
Yks kävelee suoraan alas, muut seuraa dorkan peräs.
Kai tää elämä on siin yhes vitun lankakeräs..
Mut täytyy jaksaa kantaa maailmaa niinku bodari, ja antaa makuelämyksii jengille ku hodari.
Ja raha pyörittää maailmaa, se ohjaa laivaa,
Ja se on se mikä tätä paikkaa vaivaa!
Vai pelkkii palasii, pelkän pienen palan siit ?
Vai näätsä pelkät puut ?
Vai koko metsän ?
Ja hymyileksä tyhmyyttäs, vai kuunteleksä ?
Oikeesti, ja oikeesti, ootsä huomannu mite aika kuluu nii nopeesti ?
Kaikki on niin saatanan hetkistä, ehi itse nauttii ees näist pienist hetkistä.
Kun vanha katoo, osa jää historiaa.
Osa unohtuu ku avataa uusii ovia.
Etin mulle vaa paikkaa sopivaa, jotai, mihi saisin itteni sopimaa.
Oon vaa nii pirun kyllästyny sotimaa täs mun jääkylmäs kotimaas.
Voisin jonnekki vaa lentää kauas pois, ehkä siel sentää rauhas ois.
Jalat maissa, pää taivaissa, ei olla alamaissa ku aurinko paistaa.
Koska välil sekoo pää liia kovaa, sillon tarviin olkapään johon nojaa.
Sillon tarvii rakkaut, jotai mist kii pitää, koska ilman sitä mullei oo yhtää mitää.
Tarvii rakkaut, jotai mist kii pitää, koska ilman sitä mullei oo mitää.
Noni, se oli siin eipä miti.
No mitä Helsinki, no mitä kuuluu koko Suomi ?
Mä hymyilen tyhmän kun muu maailma juonii juonii.
Kohautan olkii, ei kiinnosta tipan tippaa,
Pokaan vaan komeesti ja vedän sivarina lippaan.
Kaikil on jotain takan, puheil on joku varjo.
Se mitä tarjotaan on luultavasti lumetta.
Jengi seuraa sydäntänsä vähemmän kun trendei.
Joten antaa palaa, juoskaa.
No kai ny joku näki ? ja mikä katko rangan ?
Minne hävis se lanka ? se viittaa joka tietää !
Itselleen valehtelu kansantauti, jengilt karkaa järki, kuin pääs olis vetoketju auki.
Mut minkä tälle mahtaa, ei olla enää kersoi.
Eikä tää asfaltti alla oo yhtään pehmeempää kun eilen.
Yks kävelee suoraan alas, muut seuraa dorkan peräs.
Kai tää elämä on siin yhes vitun lankakeräs..
Mut täytyy jaksaa kantaa maailmaa niinku bodari, ja antaa makuelämyksii jengille ku hodari.
Ja raha pyörittää maailmaa, se ohjaa laivaa,
Ja se on se mikä tätä paikkaa vaivaa!
Siks päätepysäkille jää vaan iso lappu seinään;
"Timo Pieni Huijaus, se on terveisiä persereiäst!"
"Timo Pieni Huijaus, se on terveisiä persereiäst!"