mä oon kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa
ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas
mä oon kerran jo luullut etten tuu koskaan toipumaan
ja silti tässä mä kaikkien mukana huudan kovempaa
mä alan vihdoin viimein käsittää etten mä tarvii lupaa keneltäkään
oon liian kaunis häpeämään, enkä voi yhtään mitään menettää
joten annan mennä, joten annan mennä
kaunis, rietas, onnellinen
mä oon kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään
ja tosi hienosti jaksoin sitäkin roolia esittää
mut en mä unohda että nyt lopultakin on mun vuoro taas
ja voithan luvata ettei se satuta kun kaiken pudotan
