IRC-Galleria

jo helpottaa.

Tänään ohjelmassa oli uimankia --- mikä on ihmeydessään ikuistettava tähän.

En ole koskaan aiemmin tehnyt näin paljoa töitä. Kuinka kauan tätä jaksaa? Ja kuinka ihmiset yleensä jaksavat tehdä kahdeksan tunnin työpäiviä? ...jotkut jopa enenmmän, ja sitten se on hienoa kertoa ja valitella, kuinka onkaan raskasta ansaita ruokavalionsa. Kai tähän tottuu. Sitten työpäivän jälkeen vain telkkari päälle - valmistautuminen aivojen lopulliseen tuhoon alkakoon.

elämääni.

ei koostu enää oksennustaudista vaan pelaamisesta. Voisin alkaa pitää pelipäiväkirjaa. Tänään jäin uusimmassa rush-kentässä kiven sisälle ja sinne syntyi myös muita tiimiläisiä. Interesting. Erittäin.

Järkevän elämän viettäjänä aloittaa hän aamunsa valvotun kiekkoilun täyteisen yön jälkeen keittäen sumppia ja hoidellen kahvilaa. Hyvin mukava tämä galleria, rauhaisampi kuin ammoisina aikoina efb.

Töihin olisi mentävä käväisemään, minkä jälkeen on hyvin todennäköistä vaaka-asennon ottaminen.

Suomen peli oli jännä, ja onhan se nyt ihmisen mainittava.

Se on harvinaisuudessaan merkittävä asia, minkä olen unohtanut kirjoittaa.

Lueksin tänään Dekaartin Metodin esitystä, yllättävän ymmärrettävää tekstiä, kuvittelin vaikeammaksi. Tuossa samassa lainaston pläjäyksessä on myös Järjen käyttöohjeet. Sitten varmaan oppii käyttämään järkeä, jos sen lukee.

Niin just, ainakin unissa.

oli tänään kyseessä ainakin vähän: järjestelin vaatteita, heitin turhaa roinaa pois ja imuroin.

Se tulipalo olikin lähtöisin jääkaapin kuumasta kylmettimestä.

oli täällä tänään. Tai siis ei täällä vaan tuossa vastapäisessä talossa. Siellä oli ihan mustina ikkunastot ja sisästöt ja ainakin hella oli raahattu pihalle. Ilmeisesti siinä talossa ei asu ainakaan pakkoneurootikkoa... tai sellaista hellantarkistelijaa.

Minun täytyysi oma hakemus laittaa, että saisin oman kotipesän joskus.

Millä logiikalla 300 sivua on a very short introduction? Tilasin muutaman sellaisen ja Maaäitimyytistä Marxiin, saa nähdä, koska haluavat ilmoittaa tulostaan.

Kävin myös kaupungilla, ostin Niilolle paitasortsisetin ja itselleni kaulaliinan, jonka unohdin maksaa.

Kointinpahan vaan, millaista päiväkirjakirjoitus olikaan. Tiäs vaik täst innostuiski!

Niin joo ja tärkein asia vielä

;

täällä liikkuu nykyään supikoiran ja mäyrän sekoitusta olevia olioita. Ihan mukavanoloista porukkaa.