Meikkaisin, olisin, lähtisin, eläisin ja kuolisin. Jatkuvasti kaikesta valittaen ihmisille niin luonteenomaisesti olematta koskaan hetkeä pitempään tyytyväinen mihinkään muuhun kuin omaan erinomaisuuteeni. Ja juuri siihen kompastunkin, luulen että mulla on homma hanskassa ja kaikki selvää, mutta hanskat on hukassa, eikä kukaan ole nähnyt Hanskiakaan.
(jaa että hullu kemisti soittaa pianoa)
Heittäkää hyvät ihmiset järkyttävät järkeilynne jorpakkoon ja rientäkäätten rehdisti rellestämään nyt kun vielä ehditte. Mutta älkää hätäilkö, sillä aikaa on aina, kaikki riippuu siitä miten sen käyttää.
Vielä mää joskus löydän itteni täältä jostain, tervetuloa myöskin metsästämään hanskojani, Hanskia ei tarvitse metsästää, sillä itseasiassa olen jäänyt jo kiinni. En vain tiedä mihin, missä, milloin tai minne.
Tarjoan pääni sitten lautasella, tai tarjoan pääni pölkylle, kaikki halukkaat kirveen varteen nii kyllä siitä vielä jotain hyvää saahaan aikaan ihan vissisti. Tokihan kummittelen sitten teille kaikille ja vainoan elämänne loppuun saakka, mutta sehän on vain reilua!