IRC-Galleria

Ja kaikille muille tiedoksi, että elvyttäminen ei yleensä sisällä suutelemista, mutta ottaen huomioon toisen osapuolen suhteen elvytysnukkeen, annan kaiken anteeksi tällä kertaa.

A blaa is a doughy, white bread bun (roll) speciality which is particular to Waterford City and County, Ireland. The blaa, often mis-spelt as "bla" or "blah", is usually very soft, and covered with layers of flour. This variety of blaa is more chewy, while the second popular variety has a crusty but tasty exterior. Blaas are often confused with a similar bun, known as a bap, which is often served with less flour. They are square in shape and are most notably identified by the white flour shaken over them before the baking process. The blaa is also known in the near-by City of Kilkenny.

Kaikki nämä vuodet olen hokenut leipää aina silloin tällöin ku en keksi muutakaan sanottavvaa! Olen shokkipotilas, elvyttäkää.

Julistettuani jo absoluuttisen totuuden, en ole varma laisinkaan, lieneekö minulla enää mitään todella arvokasta sanottavaa.

Päässäni soi lauseita:
(Without the threat of death there's no reason to live at all)

Vaan havittelenko varmaa kuolemaa, vaiko varmaa elämää? Tietämättäni siis. Varmaa elämää? Yhtäkuin vakaata? Hah hah. Mitäpä minä sillä, taloudellinen vakaus ei koskaan olisi pahitteeksi, mutta sehän nyt hoituu kuin ittestään, koskapa minusta tulee lottomiljonääri! En ole lotonnut tosin aikoihin, mutta sehän ei hidasta. Kuolema taas taitaa olla ainoa varma asia elämässä. Tai eihän sekään ihan varmaa, entäs jos teet rikoksen ja joudutkin kuolemaantuomittuna jonkin tahon koekaniiniksi ja elätkin vahingossa vielä 400 vuotta, koska sinua pidetään elossa jollain keinolla et nähtäisiin jonkin asian pitkäkestoisen käytön vaikutukset! Ajatelkaapa sitä, hyvät ihmisystävät.
Itsehän olen kylläkin eläinten ystävä enkä ihmisten.

Onneksi ei voi olla ihan varma mistään. Kohti suurta tuntematonta siis.

Höyryää kupissani yhtä lailla kuin päässäni.
Ei mulla oikeastaan ollutkaan mitään sanottavaa.
Ajattelin vain ilmoittaa...että....mitä muka? Eeeen tiedä. Olempahan vain. Tättädättädää!

kahavi o loppu kaha

loppu on nyt
on loppu niyt
pajalle juolmaa lisemppää! pämo.

ossaan myös kirjottaa ja käyttää käsijäni.

Meikkaisin, olisin, lähtisin, eläisin ja kuolisin. Jatkuvasti kaikesta valittaen ihmisille niin luonteenomaisesti olematta koskaan hetkeä pitempään tyytyväinen mihinkään muuhun kuin omaan erinomaisuuteeni. Ja juuri siihen kompastunkin, luulen että mulla on homma hanskassa ja kaikki selvää, mutta hanskat on hukassa, eikä kukaan ole nähnyt Hanskiakaan.

(jaa että hullu kemisti soittaa pianoa)

Heittäkää hyvät ihmiset järkyttävät järkeilynne jorpakkoon ja rientäkäätten rehdisti rellestämään nyt kun vielä ehditte. Mutta älkää hätäilkö, sillä aikaa on aina, kaikki riippuu siitä miten sen käyttää.

Vielä mää joskus löydän itteni täältä jostain, tervetuloa myöskin metsästämään hanskojani, Hanskia ei tarvitse metsästää, sillä itseasiassa olen jäänyt jo kiinni. En vain tiedä mihin, missä, milloin tai minne.

Tarjoan pääni sitten lautasella, tai tarjoan pääni pölkylle, kaikki halukkaat kirveen varteen nii kyllä siitä vielä jotain hyvää saahaan aikaan ihan vissisti. Tokihan kummittelen sitten teille kaikille ja vainoan elämänne loppuun saakka, mutta sehän on vain reilua!

Me olemme kaikki nyt hulluja, sinäkin. Erityisesti sinäkin, itsehän en harrasta.




.

. <- minä siis _MINÄ_ halusin että tuo olisi eri kohdassa, mutta eihän sekään ollut niin helppoa.

Koska minusta on hauskaa ripotella palasia ympäriinsä.

Miettikääpä sitä, kyllä! Juuri SITÄ! Minä en muuta ajattelekkaan, uskoisitteko sitä minusta.

Tervetulopääomaositusjakolaskelma. Patonkia syytettyäni tunnen itteni sangen sivistyneeksi, myös venäläinen valkosipulihevoinen maistui sangen maukkaalle.

(päässäni kuuluu epäselvää pörinää, mutta se on satunnaista enkä kuuntele sitä kovin usein[vitut väli-merkeistä]ainakaan nykyään)

Pitäisiköhän, jos se on se pieni ja surkea järjenääni joka koittaa pinnistellä kohti pintaa, mutta minä sen kutistin! Kukistin siis. Lujasti päätän uskon avulla taistella sitä kavalaa vihollista ja viettelijää vastaan!!!!!! Vitun näytelmä. Pilasi elämäni, näen joka puolella vain tavallisia nelijalkaisia palloja ja ties mitä sittisontiaisia jotka uskossaan autuaina kiekuvat mikä milläkin kasalla kissan pöksyistä. Puhtaat ovat. MINUN KISSANI PÖKSYT OVAT PUHTAAT1.

Olenko minäkin?

Olimpa kerran, tai sitten en ollut, vai olinko olut?
Oluella olinko kerranko ? (kellollinen laatikoita) Tänään en ollut jos sitä luulitte! Hähää!
Keskittykääpä! Hyppikääpä! Häplikääpä! KÄÄPÄ!
Ajatusten ollen tunnetusti monenkin päänsisältöä, voin sanoa vain hukanneeni juuri sen ajatuksen mitä aioin tähän kirjoittaa aloittaessani lauseeni. Jostain syystä päässäni pyörii edelleen kokoajan yksi sana. Kampela. Ottaa se pois sieltä, antakaa akvaario edes. Ja pitkä loma. Eiku. Minulla on jo pitkä loma edessä ja monta takana.

Höplää!

kömpelösti köpötti köppänä kyökissä kypärä kylellään liedellä lötisi... . . . . . . ö.Ö
lötisinkö? ISO L.

Kohta on semmonen ruohon kasvatus aika, näin kassalla jo siemeniä ja pupuja ja tipuja oli siellä kanssa. Tällä kertaa jos kasvatan ruohoa niin sen ois parasta kasvaa kanssa! Rairairairuohoa.

11.3 tuntuu jotenkin merkitykselliseltä, mutten keksi mitä muutakaan siinä numeroyhdistelmässä olisi kuin patongin vanhenemis päivä. Jos se on jonkun tuntemani ihmisen syntymä- tai kuolinpäivä nii onneksi olkoon vaan.

Totuus! Minä julistan teille nyt absoluuttisen totuuden! Mikään ei ole niin varmaa kuin se kaikkein epätodennäköisin asia.

Ja miksi naurattaa parhaiten aina kun kaikki menee päin vittua tai on muuten vaan yhtä kaaosta? Tykkäänkö minä muka siitä ettei mikään olekkaan sitä miltä se näyttää? Tykkäänkö minä muka jostakin? Minähän vihaan kaikkia ja kaikkea erityisesti. Syvästi ja henkilökohtaisesti ja lisäksi haluan potkia pikkulapsia. En mummoja, pikkulapsosia vaan. Tuo lapsesi minulle, Hanski täti kyllä hoitaa eikä tarvi murehtia sen enempää että mitähän siitäkin kakarasta tulee vai tuleeko. Jos lähden opiskelemaan kivialaa niin voit samalla tilata jo hautakiven valmiiksi haluamallasi kuolinpäivällä. Myös itsellesi ja muulle perheellesi. (lisää metreittäin mielestäsi sopivia hymiöitä tähän!)

Tupakalle? Kyllä kiitos. Elämä voittaa näet aina.

Liminka - Perkeleesti täydellisen talvipäivän auringon loisteessa hohtavaa hankea sekä peltoa ja kummallisen näkösiä ihmisiä kylillä.

Helevetti - Tulee esille muutamassa päivässä kun täällä asuu. Mainittakoon lopunalunmerkkeinä kahvin juominen. Siitäkään ei voi nauttia kun joku perkele tulee ja juo naamaansa itse itselleni vaivalla keittämäni kahvit ja syö ne pullat jokka sulatin ittelleni ja jättää mulle ne jäiset siihen lautaselle tilalle. Lisäksi on tolkutonta et joutuu kävelemään jopa kymmenittäin metrejä että pääsee tuhkakupille!

Hanski - Aamukahvi- ja nettiriippuvainen työtön uusioteini nostalgiatripillä öisissä metsissä ja pelloilla, istuu aamuisin näppis sylissä sängyn päällä ja haroo takkuista päätään ihmetellen todellisuuden olemusta ja hämmästyen lompakosta löytyvää ajokorttia joka väittää jotain 22 vuodesta. Vitut, oon ehkä 17, korkeintaan 19! Mikä vuosi nyt on muutenkaan? Ai häh?!

Jälki_kirjotus:
Minut saa ehkä adoptoida. Mukana tulee kissa, runsaasti kummia esineitä, tietokone ja palijo kirjoja. Sisäsiistejä ilmeisesti molemmat ja kohtalaisen hiljaisia.
Hanski:Syö perkeleesti ja juo kaikki kahvisi, tupakoi jatkuvasti, kiroilee ja vittuilee.
Andy: Syö perkeleesti, juo vettä suoraan hanasta, karvaa kaikki paikat, nukkuu ruokapöydällä ja kehrää kokoajan.

Elämälläni ei ole muuta sisältöä ku työt. Mitäs sitten tehhään ku työt loppuu?
Alanko työttömäksi juopoksi iltaopiskelijaksi? Empä vissii.
Saavi viinaa ja nojatuoli, sieltä sitten sittapöröllä...taivaaseen.

Itseasiassa tähän on vielä lisättävä, että mitä vittua saataba? Elämäiseni, miksi olet niin mielenkiintoinen, että sekoan :D