Kuulin papin sanat: "Hän eli hyvän elämän." Aloin itkeä. Oli minun vika, että hän on nyt kuollut.En saanut häntä lopettamaan.
Muistan vielä kun tapasimme ensimmäisen kerran. Vasta leikattu ruoho tuoksui, päivä oli tuulinen ja aurinko paistoi. Juoksin ystäväni perässä, kunnes kaaduin. Kaverini jäi nauramaan vähän matkan päähän, hän tuli luokseni ja kysyi olenko kunnossa. Pitkä hiuksinen jätkä, tosi söpö. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Siitä alkoi pitkä seurustelumme. Kaikki oli hyvin kunnes hän joutui muuttamaan joksikin aikaa pois. Koko kaksi vuotta ja pahiten viimeisen kesän kaipasin häntä, syksyllä hän tuli enkä ollut enään varma oliko hän se ketä kaipasin. Hän ei ollut sama ihminen joka lähtiessään. Hänen hiuksensa olivat takkuiset, vaatteet resuiset ja haistoin vanhan viinan hänen halatessa minua. En tiennyt olinko onnellinen vai en. Hän pyysi, että lähtisimme baariin. Suostuin mukaan. Yöllä valomerkin aikaan yritin saada hänet lähtemään kapakasta. Hän huojui, yritin puhua hänelle järkeä. Hänestä oli tullut äreä. Yhtäkkiä hän nosti kätensä ja heilauti sitä huutaen: "HILJAA ÄMMÄ!" Lensin lattialle, menettäen hetkellisesti tajuntani. Pian avasin silmäni. Hän oli vieressäni kontillaan ja sopersi jotain. Kyynel vierähti poskelleni. Hän halasi minua, pyysi anteeksi ja sanoi lähdetään kotiin. Talutin hänet kotiin. Hän suuteli minua. Työnsin hänet pois, sillä hän haisi viinalle. Hän hermostui, repi vaatteitani, että ne repesivät päältäni. Hän käänsi minut pöytää vasten mahalleni, laski housunsa, minun rimpuillessa vastaan. Hän sai vyönsä irti housuistaan ja läimäytti sillä minua. kipu vihloi kaikkialla. Hetken päästä tunsin kuinka hän työntyi sisälleni. Yritin päästä pois, mutta ote oli liian kova. Pian hän laukesi sisälleni, vetäytyi ulos ja päästi irti. Silloin kaaduin lattialle. Aloin itkeä. Hän vaan kysyi mitä nyt marisen ja meni viinakaapille. En enään lähtenyt hänen mukaansa baareihin. Hän kyllä kävi harvase päivä, vaikka joka päivä pyysin häntä lopettamaan. Hänestä oli tullut kylmä ja välinpitämätön. Eräänä iltana hän taas kömpi viereeni kännisenä. Sopersi jotain rakkaudesta. Esitin vain nukkuvaa. Aamulla heräsin ja yritin herättää häntä. Hän ei herännytkään joten soitin ambulanssin. Ei ollut enään toivoa hän oli kuollut. Myöhemmin minulle selitettiin, että hänen maksansa ei ollut puhdistanut verta jota pumppautui aivoihin ja hänen aivoistaan oli katkennut verisuonia. Pian hautajaisten jälkeen menin lääkäriin pahoinvointini takia. Olin raskaana hänelle. Maailmani kaatui. En kestänyt enään. Kirjoitin kaikille kirjeet joissa sanoin hyvästi.