IRC-Galleria

Poika seisoi ikkunan edessä veitsi kädessään. Hän katseli lintuja ja itki. Pienenä häntä kiusattiin tarhassa, vähän isompana koulussa. Hän oli se jota kaikki vihasivat. Meni hän minne vaan hänet oltaisiin mielellään hakattu katuojaan. Hän pääsi pian tuskallisten vuosien päästä pois yläasteelta ja ammatti kouluun. Hän ajatteli, että hän saisi uuden elämän. Kun hän ensimmäisenä päivänä astui uuteen elämäänsä hänestä säteili itsevarmuutta ja se huomattiin. Jo parin viikon jälkeen hänen itse varmuutensa haalistui ja hänet hakattiin. Kun hän makasi taas kerran ojassa hänen kuvitelmansa särkyi. Hän raahautui huoneeseensa meni laatikollensa ja otti veitsen esiin. Hän oli iskemässä veistä ranteeseen, mutta kuuli linnun laulua. Hän meni ikkunan ääreen ja näki kauniin linnun.Poika seisoi ikkunan edessä veitsi kädessään. Hän katseli lintuja ja itki. Linnut olivat kauniita ja sytyttivät poikaan pienen kipinän, jonka oli tarkoitus syttyä roihuksi. Veitsi putosi hänen kädestään ja hän päätti vielä yrittää. Nyt ensimmäisen kerran elämässään hän oli päättänyt, että ei luovuta. Hän meni nukkumaan illalla.Katsahti ikkunaan ja nukahti. Aamulla hän ei enään herännyt. Poika oli menehtynyt aivoverenvuotoon, joka oli tullut edellisenä päivänä tilanteessa, joka sai pojan melkein luovuttamaan. Hän ei silti luovuttanut. Ironista kyllä hän olisi kuollut joka tapauksessa. Nyt hän ei vain jättänyt jälkeensä kysymyksiä jotka olisivat antaneet epätoivoa jollekkin muulle. Hän kuoli arvokkaasti luovuttamatta. Vieläkin pimeässä kuulee kun poika itkee lohduttomuuttaan. Hän auttaa kiusattuja sytyttäen tulen heidänkin sydämmiinsä. Hän on jokaisen kiusatun kaunis lintu. Älä sinäkään luovuta!

Vuonna 2004 nuori yhdysvaltalainen mies joutui kotimaansa armeijan uhriksi. Hänet pakotettiin pesemään osastonsa lattia omalla sähköhammasharjallaan, syömään mikrossa lämmitettyä kissanruokaa, juoksemaan jokapäivä harjoituskentän ympäri 79 kertaa jonka päälle hän sai yrittää juoda vain väkiviina-etikkaa. Lisäksi hän joutui tehdä miinakentän puhdistuksia side silmillään sekä sukeltajan räpylät jaloissaan ja lopulta hänet lavastettiin syylliseksi jääden kiinni kannabiksen poltosta. Juuri kun tilanne näytti helpottuvan, hän joutuikin värvätyksi sotaan Irakiin. Siellä hän päätyi ammutuksi, tosin ei vihollisen toimesta. Päivä ennen kuolettavaa (armo)laukausta, hän heräsi täysin alastomana leirin vartiokoiran kopista eikä muistanut edellisestä illasta ja yöstä yhtään mitään. Selässään hänellä oli tussilla kirjoitettu iso teksti missä luki "I did it for transgenders like me" ja vartiokoira löytyi leirin ruokavarastosta, missä se oli päästänyt tarpeitaan osan ruoan päälle ja osan se oli syönyt. Yllään koiralla oli miehen alushousut ja violetti puuhka. Mies lähti paniikissa juoksemaan edelleen täysin alastomana kohti aavikkoa toistaen samalla sanoja "HOLY CREEPING JEEBIES!"

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nuo ylläolevat sanat, tulet tapaamaan ammutun miehen. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, mies ilmestyy peittosi alle ja alkaa taukoamatta hymäilemään light jazzin hittejä vuosilta 1978-1986.

Jos lisäät tämän tarinan omaan blogiisi, journaliisi tai päiväkirjaasi, hän jättää sinut rauhaan. Näin palkitaan hyvät tekosi. Jos et lisää, tulet kärsimään vaikeista alapään tulehduksista sekä virtsaongelmista seuraavat 40 vuotta ja sen mukana seksielämäsi huononee moninkertaisesti.

Aino päätti pamahtaa eloon maailmaan eräänä pilvisenä päivänä. Seuraavana päivänä näki että hänestä tuli ihminen.. Perhe oli piskuinen ja he nauroivat köyhille. Koulussa hän suorastaan loisti taidoillaan, siellä häntä ei pidetty outona.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi vihastuttamaan nousuhumala, niinpä viihteeksi tuli sairastelu.

Aino kehittyi kuudennellakymmenellä varsin naiselliseksi. Päähänsä hän sai siniset hiukset, sekä oranssit silmät.
Voimattomuudesta johtaen hän oli melko jakava. Lempiruokaansa näkkileipää ja vihanneksia hän sai työskennellen astronauttina.

Aino tupakoi ja käyttää nuuskaa ollessaan synttäreillä. Alkoholia hän juo pulloja palauttaessaan.

Hän löysi itselleen puolison jonka kanssa ei päässyt naimisiin.

Sen pituinen se.



http://koti.mbnet.fi/pikpak/ig/

Oli pimeää ja vuosin verta kävelin vain eteenpäin löytämättä ketään.
Minua oli puukotettu ilman syytä.
En tehnyt mitään väärää.
Tunsin kuinka tajuntani heikkeni kaaduin maahan.
Joku huusi.
Näin enkelin, joka polvistui eteeni kyynel silmässään.
...Kaunis!
Kuulin musiikkia ja silloin kaikki pimeni.
Avasin silmäni ja näin ympärilläni vain valkoista ja kirkasta valoa.
Silloin pimeni taas.
Kun taas avasin silmäni näin äitini.
Äiti itki.
En ollutkaan kuollut.
Upposin äidin lämpimään syliin.
Itkin.
Vierailu aika päättyi ja äidin täytyi lähteä.
En halunnut jäädä vain makaamaan.
Lähdin.
Kuljin pitkän käytävän toiseen päähän.
Ja livahdin ovesta.
Kadulla näin enkelin.
Hän katsahti minuun ja hymyili.
Putosin maahan.
Yritin huutaa häntä, mutten saanut ääntä.
Silti hän huomasi minut.
Enkeli käveli luokseni ja polvistui viereeni.
hänen hymynsä oli kaunis.
"Hyvä, että olet kunnossa"
Sitten hän lähti.
Tiesin, että hän oli tavallinen tyttö, mutta silti hän oli minun enkeli.
Näin hänet monet kerrat myöhemminkin.
Hänestä tuli ystäväni.
Mietin, hän ei koskaan enään itkenyt.

Taas lähdit...
kyynel vierähti poskeltani maahan...
olit jättänyt mieleeni ja sydämeeni aukon...
aukon, jota kukaan ei voinut täyttää...
vain aika auttaisi...
istuin yksin pimeässä, minne minut jätit...
katsoin taivasta ja itkin...
pelkäsin yksin pimeässä...
kaupungissa, jossa oloni ei ollut turvallinen...
liian paljon pahaa oli siellä tapahtunut...
tiesin että sinulla oli kiire...
liian kiire pois luotani...
ei...
vain kiire...

nousin ylös ja lähdin kotiin...
tiesin, että näkisin sinut taas...
olisit luonani uudestaan...
ja siinä turvattomassa kaupungissakin...
olisin turvassa sylissäsi...

Taas katsoin taivasta ja kuiskasin...
näkemiin...

Riitelimme taas. Juoksin kyyneleet silmissä ulos samalla huutaen jotain josta en olettanutkaan sinun ottavan selvää. Taas päivä joka päättyy meidän riitelyyn. Miksi? Saisinpa päivän ilman riitaa. Riitelemme nykyisin aina. Unohdimmeko rakkauden, vai peittyykö se jo vihaan? Haluisin vain auttaa, mutta työnnät minut pois. Olisi varmaan aika lopettaa. Mietin asioita, korkealla kalliolla istuen. Illalla soitin sinulle. Kerroin etten pysty enään, aloit itkeä, pyysit lopettamaan vitsailun. Kerroin olevani tosissani. Puhelu katkesi, enkä saanut enään yhteyttä. Menin nukkumaan tietämättömänä mistään. Päivällä riitamme jälkeen olit taas jumittunut pelaamaan, kuten aina, kun riitelemme. Mietit miksi itkin. Äitisi oli tullut komentamaan siivoamaan huonetta. Huusit äidillesi, paiskasit oven kiinni ja lukitsit. Sinua ei huvittanut kuunnella ketään. En tajunnut olit vain hämilläsi, muttet voinut näyttää sitä. Jäit katsomaan kuvaani. Sinullakin oli ikävä entiseen. Heräsit, kun kännykkäsi rupesi värisemään äänettömästi pöydällä. Olit nukahtanut joksikin aikaa. Soitin sinulle kertoen päätöksestäni. Kuulit äänestäni etten tehnyt sitä mielelläni. Huusit puhelimeen, kunnes tunsit silmäsi vetistyvän ja poskella rierivän kyyneleen joka tipahti pölyiselle lattialle. Viimeinen asia jonka sanoit oli ymmärrän. Suljit puhelimen. Siinä samassa kaaduit lattialle, tunsit itsesi voimattomaksi. Rauhoituit hieman, kiipesit sängylle ja aloit kaivaa laatikosta veistä. Työnsit sen ranteen läpi. Samassa havahduin tiesin ettei jokin ollut kohdallaan. Lähdin yöpaidassa juoksemaan luoksesi. Koputin oveen mutta kukaan ei avannut. Olit antanut minulle varaavaimen. Avasin oven ja juoksin suoraan huoneesi ovelle. Ovi oli lukossa, jyskytin ovea voimieni takaa, mutta et avannut. Oven alta rupesi valumaan verta. Hyppäsin kaikilla voimillani ovea päin niin että listasta lähti pala. Ovi avautui ja lensin viereesi lattialle. Kaikki oli ihan veressä. Konttasin lähemmäs sinua. En kyennyt kuin itkemään sylissäsi. Näin paperin palan pöydällä. Raahauduin sen luo. Se oli kirje. Kirje minulle ja siinä luki kuinka paljon minua rakastit. Kirje oli kirjoitettu verelläsi. Kaaduin maahan viereesi, otin veitsen kädestäsi ja iskin ranteeseeni. Olin aiheuttanut sinulle valtavat tuskat. Toivoin, että antaisit anteeksi. Puristin kirjettäsi rintaani vasten, maaten vierelläsi sinussa kiinni. Itkin, kun viimeisetkin veripisarat valuivat matolle sekoittuen vereesi.Olit viimeinen ajatuksissani.Tajusin viimein tosi rakkauden.

Kuulin papin sanat: "Hän eli hyvän elämän." Aloin itkeä. Oli minun vika, että hän on nyt kuollut.En saanut häntä lopettamaan.
Muistan vielä kun tapasimme ensimmäisen kerran. Vasta leikattu ruoho tuoksui, päivä oli tuulinen ja aurinko paistoi. Juoksin ystäväni perässä, kunnes kaaduin. Kaverini jäi nauramaan vähän matkan päähän, hän tuli luokseni ja kysyi olenko kunnossa. Pitkä hiuksinen jätkä, tosi söpö. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Siitä alkoi pitkä seurustelumme. Kaikki oli hyvin kunnes hän joutui muuttamaan joksikin aikaa pois. Koko kaksi vuotta ja pahiten viimeisen kesän kaipasin häntä, syksyllä hän tuli enkä ollut enään varma oliko hän se ketä kaipasin. Hän ei ollut sama ihminen joka lähtiessään. Hänen hiuksensa olivat takkuiset, vaatteet resuiset ja haistoin vanhan viinan hänen halatessa minua. En tiennyt olinko onnellinen vai en. Hän pyysi, että lähtisimme baariin. Suostuin mukaan. Yöllä valomerkin aikaan yritin saada hänet lähtemään kapakasta. Hän huojui, yritin puhua hänelle järkeä. Hänestä oli tullut äreä. Yhtäkkiä hän nosti kätensä ja heilauti sitä huutaen: "HILJAA ÄMMÄ!" Lensin lattialle, menettäen hetkellisesti tajuntani. Pian avasin silmäni. Hän oli vieressäni kontillaan ja sopersi jotain. Kyynel vierähti poskelleni. Hän halasi minua, pyysi anteeksi ja sanoi lähdetään kotiin. Talutin hänet kotiin. Hän suuteli minua. Työnsin hänet pois, sillä hän haisi viinalle. Hän hermostui, repi vaatteitani, että ne repesivät päältäni. Hän käänsi minut pöytää vasten mahalleni, laski housunsa, minun rimpuillessa vastaan. Hän sai vyönsä irti housuistaan ja läimäytti sillä minua. kipu vihloi kaikkialla. Hetken päästä tunsin kuinka hän työntyi sisälleni. Yritin päästä pois, mutta ote oli liian kova. Pian hän laukesi sisälleni, vetäytyi ulos ja päästi irti. Silloin kaaduin lattialle. Aloin itkeä. Hän vaan kysyi mitä nyt marisen ja meni viinakaapille. En enään lähtenyt hänen mukaansa baareihin. Hän kyllä kävi harvase päivä, vaikka joka päivä pyysin häntä lopettamaan. Hänestä oli tullut kylmä ja välinpitämätön. Eräänä iltana hän taas kömpi viereeni kännisenä. Sopersi jotain rakkaudesta. Esitin vain nukkuvaa. Aamulla heräsin ja yritin herättää häntä. Hän ei herännytkään joten soitin ambulanssin. Ei ollut enään toivoa hän oli kuollut. Myöhemmin minulle selitettiin, että hänen maksansa ei ollut puhdistanut verta jota pumppautui aivoihin ja hänen aivoistaan oli katkennut verisuonia. Pian hautajaisten jälkeen menin lääkäriin pahoinvointini takia. Olin raskaana hänelle. Maailmani kaatui. En kestänyt enään. Kirjoitin kaikille kirjeet joissa sanoin hyvästi.

Oli tumma yö jonka valona oli vain hiljainen lumi joka satoi ensimmäisen kerran maahan tänä vuonna.
Lapsi oli karannut kotoa ja kulki nyt pimeässä. Hänen kotonaan oli tehty pahaa eikä viaton lapsi voinut tätä ymmärtää.
Miksi vanhemmat riiteli ja miksi isi löi? Lapsi halusi tietää vastauksen, muttei sitä saanut.
Ulkona oli kylmä eikä pikkuisella ollut, kuin sisä vaatteet ja pipo. Lapsi saapui sillan alle ja päätti istua.
Kun hän istui ensimmäinen kyynel vierähti poskelle ja jatkoi matkaa maahan.
Lapsi oli yksin ja peloissaan mielessään isoja kysymyksiä.
Pian lapsi nukahti yön kylmään syleilyyn mielessään ajatukset ilman valoa. Pian lapsi havahtui.
Sillalla oli nainen, joka istui kaiteella. Lapsi pelästyi ja alkoi kylmänkankeana juosta.
Lapsi törmäsi isompaan poikaan. Lapsen kyynelehtivät silmät loistivat pimeässä surullisina.
Poika polvistui lapsen eteen ja syleili tätä. Poika antoi lapselle takin ja hymyili. Yhdessä he lähtivät kävelemään siltaa pitkin.
Samaan aikaan nainen alkoi putoamaan sillalta. Poika vain peitti lapsen silmät ja jatkoi kävelyä.
Lapsella ei ollut enään kylmä. Hän tunsi lämpöä ja tiesi, että poika oli tullut hakemaan häntä.
Poika nosti lapsen syliin ja käveli eteenpäin. Lapsi nukahti eikä kukaan enään tiennyt illan tapahtumista.
Seuraavana päivänä lapsen ruumis löytyi sillan alta jäätyneenä ikuinen kyynel silmässä.

Lue huolellisesti läpi, tämä on tosi outo juttu!

1) Nimessä New York City on 11 kirjainta

2) Nimessä Afghanistan on 11 kirjainta

3) Ramsin Yuseb:in nimessä (Terroristi joka suunnitteli Twin Towers:in tuhoamisen 1993) on 11 kirjainta

4) George W Bush:in nimessä on 11 kirjainta

Tämä voisi tähän saakka olla pelkkä sattuma, mutta lue eteenpäin,
juttu muuttuu kiinnostavammaksi:

1. New York on 11. osavaltio

2. Lentokoneessa numero 11 oli 92 matkustajaa
( 9 + 2 = 11 )

3. Lentokoneessa numero 77, joka myös törmäsi Twin Towers:iin, oli 65 matkustajaa
( 6 + 5 = 11 )

4. Tragedia tapahtui 11 syyskuuta, myöskin tunnettuna 9/11
( 9 + 1 + 1 = 11 )

5. Niin kun varmaan myöskin tiedät, "US emergency services:in" puhelinnumero on 911
( 9 + 1 + 1 = 11 )

Edelleen vain pelkkiä sattumia? Jatka lukemista!

1) Yhteenlaskettu uhrimäärä molemmista lentokoneista jotka törmäsivät Twin Towers:iin oli 254
( 2 + 5 + 4 = 11 )

2) 11 Syyskuu on 254:s päivä vuodessa
( 2 + 5 + 4 = 11 )

3) Pommitus Madridissa tapahtui 3.11.2004
( 3 + 1 + 1 + 2 + 0 + 0 + 4 = 11 )

4) Tragedia Madridissa tapahtui 911 päivää Twin Towers tragedian jälkeen.
( 9 + 1 + 1 = 11 )

Nyt tulee jotain vielä oudompaa:

USA:n eniten tunnettu symboli, Stars & Stripes:in jälkeen, on kotka.

Seuraava säkeistö on otettu Islamin pyhästä kirjasta, Koraanista:

For it is written that a son of Arabia would awaken a fearsome Eagle.
The wrath of the Eagle would be felt throughout the lands of Allah
and while some of the people trembled in despair still more rejoiced:
For the wrath of the Eagle cleansed the lands of Allah and there was peace.

Tämä oli siis säkeistö numero 9.11 Koraanissa.

Luuletko edelleen että kaikki tämä on pelkkä yhteensattuma? Kokeile tätä:

Avaa Microsoft Word ja tee seuraava:

1. Kirjoita isoilla kirjaimilla: Q33 NY. Tämä on ensimmäisen lentokoneen numero joka törmäsi Twin Towers:iin.
2. "Mustaa" Q33 NY
3. Vaihda fontin koko numeroon 48
4. Vaihda fontti WINDINGS:iin (Esim. WINDINGS 1)

Pelottavaa! Eikö

poika eli lapsuutensa kuin tunnelissa...
tunnelissa jonka päässä ei näkynyt valoa...
isä laittoi pojan seisomaan pöytää vasten...
ja käski pojan pudottaa housut nilkkoihin...
sen jälkeen häntä lyötiin remmillä sata kertaa...
sata kertaa poika toivoi sen loppuvan...
jos poika putosi lattialle ennen lupaa...
häntä rangaistiin lisäämällä kymmenen lyöntiä...
lyöntien jälkeen isä laittoi jäykäksi kovettuneen kalunsa pojan peppuun...
poikaa sattui ja hän itki...
isä huomasi tämän...
otti kalunsa ulos...
tarttui pojan kasvoista...
ja huusi pojalle lopuksi läimäyttäen...
tämä toistui usein...
poika kasvoi ja kasvatti vihaa sisällään voimatta kertoa kellekkään...
poika häpesi...
viimein pojasta tuli mies...
mies muutti pois kotoa...
ja tunsi ensimmäistä kertaa vapautta...
hänen tunnelinsa päässä näkyi valoa...
mies sai pian vaimon ja pienen pojan...
muttei koskaan kertonut heille lapsuudestaan...
eräänä päivänä...
poika leikki puistossa muiden lasten kanssa...
ja läimäytti tyttöä nyrkillä kasvoihin...
mies meni väliin ja läppäisi poikaa...
mies säikähti...
hän oli tuntenut samalla mielihyvää...
mies vei itkevän poikansa kotiin...
ja laittanut tämän seisomaan pöydän eteen...
mies käski poikaa olemaan kääntymättä ennen kun äiti tulee...
vaikka mitä tapahtuisi...
mies pussasi poikaa poskelle...
sitten hän meni kylpyhuoneeseen...
istui ammeeseen ja ampui itsensä...
illalla vaimo tuli...
ja löysi itkevän lapsen pöytään päin kääntyneenä...
poika sanoi kuulleensa pomauksen...
muttei saanut kääntyä koska isä oli käskenyt...
äiti juoksi ympäri taloa etsien miestä...
ja löysikin tämän verisenä ammeesta...
nainen itki...
viimein hän otti pojan ja muutti pois...

mies oli suojellut lastaan samalta kohtalolta minkä hän oli pienenä kokenut...
miehestä tehtiin suojelus enkeli ja hän kulkee poikansa vierellä nähden kaiken ja pitäen hänet suojassa kaikelta pahalta...