Kuinka voikaan aina käydä näin?
Eikö joku aikaa voisi kääntää taaksepäin?
Sua satuttaa en koskaan tahdo,
sen tiedän ja kuitenkin
tähän tultiin taas.
Nyt mitä sanoisin?
Pikkuinen, sait kyyneleet.
Sä auttajaas noin luotit taas
ja sait kyyneleet.
Sun pienen lapsen maailmas
mä rikoin, tiedän sen.
Kuinka uudestaan ehjäksi saan
sen enää milloinkaan?
On niin kuin yö
taas ois, en nää
mä huomispäivää.
On jäänyt eilinen.
Ja huomista ei olekaan.
Yöhön jäin
odottamaan...