Taas vaan sain kuulla sen saman vanhan stoorin, kukaan sitä voi estää.
”Mene jo nukkumaan, pienen pieni blondi, huomisen vielä voit kestää.”
Kerran tai kaks, se ajattelun saa paremmaks, mut se hetki vajos todellisuuteen.
Antakaa mun mennä, pliis kerran vielä, enempää en pyytää voi.
Antakaa mun elää!
Vittuun menkää, en kestä enää,
ilman lupaa en voi mennä ees mitään tekemään.
Kestän tän kivun vielä hetken, mut koita tajuta,
vain pienen hetken.
Sä koitat sanoa, muttet tarkoita mitään,
sä et ymmärrä, et ees osaa sanoa mitään. Koskaan et jaksa loppuun asti riidellä,
elät väin isäkullan paskaisella siivellä.
Koita sä vaan jaksaa vielä, ei mullakaa oo enää mitää tiellä, nyt kun menit pois..