Haha, taas naurattaa, vaikkei tekisi mieli nauraa ollenkaan.
Vatsaan koskee, mutta vitsiä on pakko jatkaa.
Senkin pelle, ajattelen.
Pellehän minä olen, tottakai. Muiden mieleksi vain vitsiä väännän, vitsejä joita kukaan muu ei ymmärrä. Silti he nauravat. He tarvitsevat pellen.
Mutta silti en osaa lopettaa. Hmh, kyllä kaverit lopettivat ystävyyden, mutta silti vain jatkan hauskuuttamista, turhaa paasaamista: Pervoja sanoja, rivoja lauluja, humoristisia loukkauksia, jotka kaikki ottavat todesta ja suuttuvat.
He kaipaavat sitä, mutteivät ymmärrä. Eivät ymmärrä sitä, miltä minusta tuntuu, olla pelle. Olla pelle ikuisesti, kun siihen on kerran leimauduttu.
Eikä pääse ikinä irti.