IRC-Galleria

ShinShin

ShinShin

Ei lasten ulottuville eikä näkyville.

Selaa blogimerkintöjä

chapter one: VapausKeskiviikko 28.02.2007 21:58

"puhe" 'ajatus' .:flashbackku:. naruto+muut (c) kishi~


”Tässä henkilökohtainen omaisuutesi, olet vapaa lähtemään” viileä ääni sanoi tiskin takaa. Blondi katsahti äänen suuntaan, nyökkäsi ja otti vastaan pienen laatikon. Laatikko ei ollut painava, sillä eihän hänellä ollut paljoakaan omaisuutta. Neljä vuotta, neljä pitkää vuotta hän oli ollut suljettuna, vaan ei enää, nyt, hän oli vapaa. Auringon valo tuntui lumoavalta kasvoja vasten ja tuulen puuska, joka puhalsi blondit suortuvat pois hänen kauniilta, lemmikinsinisiltä silmiltään. Hän katsahti käsissään olevaan laatikkoon. Laatikon kannessa oli pieni valkoinen lappu, jossa luki mustalla tussilla ’ Ikami Naruko’. Naruko, sen nimen henkilökunta oli antanut hänelle. Hän tuijotti laatikkoa vielä hetken ennen kuin avasi sen. Laatikon sisällä ei ollut paljoa, mutta se vähäkin, mitä siellä oli, merkitsi hänelle koko elämän. Hän otti pienen ketjun josta roikkui aivan tikkarin muotoinen puna-valkoinen riipus.

.:”Se olkoon merkki siitä että rakastan sinua ja vain sinua, nyt ja ikuisesti”. Sen sanottuaan poika suuteli hennosti vaalean pojan otsaa. ”Kiitos”. Kuului pojan vastaus, hänen nojautuessaan suudelmaan.:.

”Sasuke…” Naruto kuiskasi tuuleen ja tunsi kuinka kyyneleet vierivät poskille. Naruto oli suljettu mielisairaalaan. Syytä ei varsinaisesti hänelle kerrottu. Neljä vuotta, ja nyt hän olisi vapaa lähtemään noin vain, syytä ei tälläkään kertaa kerrottu. Naruto katsahti jälleen laatikkoon, siellä oli taiteltu paperi. Hän otti paperin ja taitteli sen auki. Se oli syntymätodistus, nimellä ’ Uchiha Yuiko’ ja ’ Ikami Naruko’. Naruto painoi paperin rintaansa vasten ja sulki silmänsä, kuvat välähtelivät hänen silmiensä edessä.

.:”Äiti.. koska pääset täältä ja tulet leikkimään Yuikon kanssa?”. Pieni tyttö kysyi, kyyneleet silmäkulmissaan. ”Yuiko kulta, äiti ei tiedä, ei todellakaan tiedä” Vaaleahiuksinen hahmo sanoi ja nosti pienen tytön syliinsä. ”Yuiko siihen asti kunnes äiti pääsee täältä pois, leiki sinä Iruka-sedän kanssa.”. Tyttö nyökkäsi ja juoksi ruskeahiuksisen miehen luo, joka hymyili hieman haikeasti, katsoessaan kun Narukoa talutettiin pois vierailuhuoneesta.:.

”ÄITII!”. Naruto havahtui ja nosti katseensa, nähdäkseen pienen mustatukkaisen tytön juoksevan häntä kohti. ”Yuiko!”. Naruto huusi ja levitti kätensä. Tyttö juoksi suoraan hänen syliinsä. Hän nosti tytön ylös, suuteli tämän otsaa ja halasi vielä tiukemmin. Avattuaan silmänsä, Naruto huomasi Irukan, joka nojasi autoonsa muutaman metrin päässä. ”Sain soiton sairaalalta ja he pyysivät minua hakemaan sinut.” Sanoi iruka ” Kiitos Iruka, kiitos niin paljon kaikesta, kiitos siitä että olet huolehtinut Yuikosta, kiitos että olet pitänyt salaisuuden, etkä ole kertonut kellekään, minulla ei ole mitään annettavaa joten voin vain kiittää, kiitos.” Naruto sanoi ja antoi suukon Irukan nenälle. ”Mutta minulla olisi vielä yksi pyyntö, voinko viipyä teillä jonkin aikaa. Omaan asuntooni palaaminen nostaisi hirveän kohun, kun kerran kaikki luulevat kuolleeksi, enkä muutenkaan haluaisi mennä sinne takaisin.” Naruto kysyi. ”Totta kai, olet aina tervetullut meille.” Iruka vastasi hymyillen. Hän oli suorastaan onnellinen että Naruto tulisi heille asumaan. ”Itse asiassa, päätin jo että sinä tulisit asumaan meille, siirsin jo kaikki vaatteesi ja muuta tavarat vinttihuoneeseen, josta niin olet aina pitänyt.” Naruto hymyily. Kukaan konohassa ei tunnistaisi Narutoa, niin vuodet olivat häntä muuttaneet. Hänen hiuksensa olivat kasvaneet, nyt ne ylsivät yli puolenselän, hänen kasvoistaan oli kadonnut lapsenpyöreys, ja hänen vartalonsa oli menettänyt lihaksikkaan olemuksensa, sillä eihän mielisairaalassa kuntosalia ollut, pituutta tosin Naruto ei paljoa ollut kasvanut, mikä sai hänet näyttämään vielä enemmän naiselta. Ellei Iruka olisi tiennyt että hänen edessään seisoi mies, olisi hän luullut Narutoa naiseksi, etenkin kun hänellä oli oransinen hame yllään. Iruka katsahti vielä Naruton kasvoja ja huomasi. ”Naruto, mitä poskissasi olleille arville on tapahtunut?” Iruka kysyi hetken mietittyään. ”En itse asiassa tiedä, ne ovat vain kadonneet ajan myötä.” Naruto vastasi avatessaan auton ovea. ”Olen toisaalta helpottunut että ne ovat kadonneet” Naruto huokaisi. ”Miksi?” ” No nyt ihmisten on vaikeampi tunnistaa minua, varsinkin Sasuken, en todellakaan halua hänen tietävän että olen elossa.” ’ En voi ikinä paljastaa hänelle sitä tosiasiaa että olen synnyttänyt lapsen, vielä hänen lapsensa, hän vihaisi minua aivan varmasti, mikä satuttaisi minua vielä enemmän kuin se että hän ei edes tietäisi olemassaoloani, siksi hän ei koskaan tule tietämään Yuikoa omana lapsenaan’. Iruka huomasi Naruton vaivautuneisuuden, eikä aiheesta kysely auttaisi asiaa. ”No kenelle olet ajatellut kertovasi?” Iruka kysyi käynnistäessään auton. ”En aio kertoa kenellekään muulle kuin Tsunadelle, joka saa tehdä minulle uudet henkilöpaperit. Ja odotan tietenkin, ettet sinäkään kertoisi.” Naruto sanoi hieman huolissaan. ”En tietenkään jos et sinä niin tahdo.” Tunnelma autossa alkoi käydä kireäksi, eikä Iruka halunnut lisätä puita pesään, joten laittoi radion päälle. ” Äiti, ethän sinä enää mene sinne takaisin ja jätä Yuikoa yksin?” Yuiko kysyi äkkiä, hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Voi kulta. En tietenkään, tästä lähtien tulen aina olemaan sinun kanssasi.” Naruto sanoi ja halasi tytärtään, joka tarrasi häneen kuin peläten hänen katoavan. ’Sinun ei enää ikinä tarvitse olla yksin, minä tulen aina olemaan kanssasi.’
Muutaman ajotunnin jälkeen he saapuivat Tsunaden toimistolle. Naruto nousi autosta, otti yuikon syliinsä ja jäi tuijottamaan edessään olevaa rakennusta. Rakennus oli korkea ja siinä oli ainakin 9 kerrosta. Eihän rakennus sinänsä ollut korkea, mutta kaupungin matalarakenteiseen olemukseen verrattuna rakennus oli korkea. Ylimmässä kerroksessa sijaitsi Tsunaden huone. Naruto oli juuri koputtamassa oveen kun se lennähti auki ja ulos marssi pitkä, tummahiuksinen mies. Mies törmäsi Narutoon niin että tämä horjahti ja kaatui lattialle. ”Äiti!” Yuiko huusi ja ryntäsi äitinsä luokse. ”Naruto oletko kunnossa?” Iruka kysyi ja auttoi Naruton ylös. Tummahiuksisella miehellä, joka osoittautui Sasukeksi, ei ollut aikomustakaan pysähtyä pyytelemään anteeksi, jokin kuitenkin sai hänet pysähtymään. Sasuke käännähti ympäri ja näki Irukan auttavan blondia naista jaloilleen. ’Naruto, sanoiko hän Naruto? Ei se ole mahdollista, tuohan on nainen, ja eihän Naruto...’ Naruto huomasi Sasuken jääneen tuijottamaan ja oli tietoinen myös siitä että Iruka oli juuri kutsunut häntä oikealla nimellään. Pelko kasvoi Naruton sisällä, hänen sydämensä hakkasi, mutta hänen oli pysyttävä rauhallisena. ”Etkö aio edes pyytää anteeksi töykeyttäsi.” Naruto tiuskaisi ja suoristi hamettaan. Sasuke hätkähti ulos transsista jossa oli hetken ollut ja palautti neutraalin ilmeen kasvoilleen. ”Anteeksi Neiti…” ”Naruko, Naruko Ikami” Naruto sanoi nopeasti, kääntäen katseensa takaisin hameeseensa. Sasuke nyökkäsi, muttei sanonut mitään, kukaan ei sanonut mitään, kunnes. ”Äiti, kuka tuo töykeä mies on?” Yuiko kysyi osoittaen sormellaan Sasukea, pitäen samalla toisella kädellä kiinni Naruton hameen helmasta. Naruto alkoi empiä ’Mitä minä nyt teen, en voi kertoa hänelle sen olevan Sasuke, en voi paljastaa tuntevani hänet’ ”Uchiha Sasuke” Sasuke sanoi siirtämättään katsettaan naisesta. ”Niin, Naruko tässä on Sasuke” Iruka sanoi hieman vaivautuneena. ”Hauska tavata Uchiha-san.” Naruto sanoi hymyillen ja kumarsi pienesti. ” Ja nyt jos sallitte, meillä on tapaaminen hogaken kanssa” Naruto sanoi ja lähti kävelemään edessään olevaan huoneeseen, Yuikon seuratessa aivan hänen takanaan. ”Sinun tulisi olla hieman varovaisempi.” Iruka sanoi hymyillen Sasukelle. ”Hnh… kuka hän edes on?” Kysyi Sasuke ja laittoi kädet taskuihinsa. ”Hän on pikkuserkkuni Naruko, joka on juuri muuttanut luokseni.” Iruka vastasi. ’kerron Narutolle myöhemmin.’ ”Hän muistuttaa kovasti Narutoa” Sasuke sanoi hieman haikeana. Iruka hätkähti huomatessaan Sasuken ilmeettömille kasvoille ilmestyneen surun ja ikävän. ”Niin.” Muuta Iruka ei osannut sanoa.

chapter one end


ehdotuksia otan vastaan... jossei haluu niin että kaikki lukee viestisi, ni voi meilata emily_strange@netti.fi
kysymyksiä saa toki kysyä... kirjotusvirheistä, pliis huomauttakaa....

tätä ei ole kirjoitettu vielä 2 chapia pidemmälle, kunnen keksi miten jatkan...

ja niin seuraavassa chapissä selvii miksi naruto oli mielisairaalassa....

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.