- Miust on samantekevää mihi hyö kuskaajat. Mitäs täs on vällii mihi sitä kuoloo, vettee vai maalle.
Miust kuolema on ihan samanlaine sattuu hää mis tahhaasa. Hyö pittäät lentäjii jonkiilaisin
sankarloina, vaik mie en kyl käsitä mitä merkityst sil on mite korkialt sitä kuollessaa putuvaa.
- Älkkä puhuka kualemast! sanoi Hietanen puistellen itseää pelkoa teeskennellen:
- Mää saan pruikuli vattan viäl.
- Ei sit, jot sie et tahri meitä. Rokka istui mättäällä ja alkoi järsiä näkkileivänpalaa.