Voi taivas kuinka paljon me syötiin. Kinkkua, rosvopaistia, kalkkunaa, lohta, kolmee eri sorttii silliä, hompparia, rosollia, lanttukuutioita, voiporkkanoita, kotikaljaa ja vähän kalliimpaa viiniä kuin mitä eilen juotiin. Ja suklaatakin syötiin vielä lopuksi. (Huom, meillä ei ollu perunoita tai riisillä varustettuja laatikoita. Karppius rulaa)
Kun kolmas lasillinen viiniä oli menossa mulla, isi ja äiti kyseli halutaanko me aukaista lahjat. "Mitk' lahjat? Mie luulin et me ollaan oltu niin tuhmia että me ei saada lahjoja." Mutta olihan niitä. Mie sain lämmittävän sydämen(ihme kapine, lämmittää ku painaa nappii...), 50 egee(ne ei keksiny muuta ku "Hyvää Joulua, T:Äiti ja Isi"), uuden ihanan punaisen pyyhkeen, kullan värisen satiinisen yöpaidan(se on tosi paljastava, mun namit ei mahdu kunnolla siihen..) ja pikku termarin. Yhteiseksi saatiin käsintehtyjä konvehteja joita sitten syötiin hitaasti ja nauttien.
Paino oli vähän noussut siitä kun lopetin karppaamisen. Mutta nyt mie sen aloitan uudelleen kun meillä on soppelisti monenlaista lihaa jääkaapissa. Tein tänä aamuna pitkästä aikaa munakkaan jossa tällä kertaa oli emmentaalia ja kinkkua täytteenä. Se oli aika tuhtia tavaraa. Sitten vielä kamomilla teet ja kahvit päälle niin päivä lähtee hyvin liikkeelle.
Ei enää mitään makeaa.. Sitä on syöty tarpeeksi. Tää tarkoittaa etten juo enää sitä ihanaa kotikaljaa, mutta tulihan sitäkin juotua aika paljon...