Uusimmat blogimerkinnät
- Pitkästä aikaa, mutta en yleensä laita n... 15.09.
- Minä rakastan... 11.08.
- Ja uusi luku minun elämässäni alkaa 23.07.
- Minä 13.02.
- Voeh ei... 25.01.
- Ulkona 17.01.
- Kuumetta pukkaa ;< 15.01.
- Koulu alkaa 06.01.
- Uusi vuosi 2010 01.01.
- Ihanaa kun bussikuski huomaa minut 30.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (2)
- ▶ 2010 (6)
-
▼
2009 (132)
- ▶ joulukuu 2009 (7)
- ▶ marraskuu 2009 (8)
- ▶ lokakuu 2009 (16)
- ▶ syyskuu 2009 (10)
- ▶ elokuu 2009 (16)
- ▶ heinäkuu 2009 (13)
- ▶ kesäkuu 2009 (3)
- ▶ toukokuu 2009 (12)
- ▶ huhtikuu 2009 (6)
- ▶ maaliskuu 2009 (14)
- ▶ helmikuu 2009 (9)
- ▶ tammikuu 2009 (18)
- ▶ 2008 (25)
Blogi
Lisää omituisia runojaPerjantai 27.02.2009 22:07
Nielen vaikka syntisiä sieluja
maistan niiden saastan
jotta saisin ongittua pois
paholaisen itsestäni
"Hyvää kesälomaa", just ja minun filosofiaaPerjantai 27.02.2009 21:43
Nyt se alkaa. Kauan odotettu loma. Mie ainakin olin ihan puhki; huonosti nukutut yöt tuntuu silmissä.
Annikki on kipeä O.O ei oo tosi. Mie en pääse tanssii!! Ja joo, mulla tuleekin tehtyä jotain kotona, no ei tod. Sekoitan paukun ja meen pelaa. "Vapaat" perjantait on niin harvinaisia. Arkisin se on hikinen treeni tanssien sydämen kyllyydestä, mutta mitä nyt?! Mie en tee mitään.
Pakko ottaa itteä niskasta ja tanssia vaikka samalla kun hyörin keittiössä. Ei ole parempaa kuin tiskata ja tanssia radion soidessa taustalla.
Tulin kotiin puol seitsemän illalla. En ollut kaupassa matkassa ja viikonloppu oli(on) eessä, joten olin huolestunut jääkaapin sisällöstä. Osasikohan ne ottaa mulle ruokaa? (karppina on hyvä olla)
Kurkistin jääkaappiin. Munaa, emmentaalia, hompparia, kaalia, meetua.... joo kyllä mie hengissä selviän. C-vit tabut näköjään unohtu, eli pitää vetää enemmän kaalia naamaan. Ja aiku ihanaa; nää oli ostanu light lonkkua(yks kourassa just, toivottavasti tekstin laatu ei laske)... :9 Kurkistan pakastimeen toiveikkaana. Etsin ja etsin. Löydän tavallista jäätelöä ja luulin jo näiden unohtaneen minunkin tarpeeni, mutta huomaan sokerittoman jätskin tavallisten takana. Aaaa, ne ei oo unohtanu minua ;)
Olen rukoillut. Keskiviikko? iltana, ennen nukkumaan menoa, minä rukoilin. Kaikki jotka tuntevat tai luulevat tuntevansa minut pitäisi järkyttyä nyt. Tai olen varmaan ennenkin, mutta nyt tein sen tietoisesti.
Kuulin meidän kylän pojasta (15v Juha) keskiviikkona. Hänet oli kuulemma kuskattu kesken koulupäivän LKSään ja sieltä suoraan Ouluun hoidettavaksi. Aivoverenvuoto. Kuulin hänen äidiltään torstaina, ettei ole kuulunut mitään uutta. Pelottaa ja silti tunnen itseni tunnottomaksi. Jos tässä käy huonosti, hän olisi jo toinen kahdenvaiyhden vuoden sisällä, joka on lähtenyt liian aikaisin. Vanhempien ei pitäisi haudata omia lapsiaan, sen ei pitäisi olla niin. Olen surullinen ja pelkään.
Synkimpinä päivinä kaikki tuntuu kuolevan pikku hiljaa ympäriltäni ja luulen että kohta alan tottua siihen. Kaikki mikä alkaa, loppuu joskus, enemmin tai myöhemmin. On erittäin huojentavaa tuntea surua, vihaa, pelkoa.. En olekaan turta. En olekaan kuollut.
;l
Annikki on kipeä O.O ei oo tosi. Mie en pääse tanssii!! Ja joo, mulla tuleekin tehtyä jotain kotona, no ei tod. Sekoitan paukun ja meen pelaa. "Vapaat" perjantait on niin harvinaisia. Arkisin se on hikinen treeni tanssien sydämen kyllyydestä, mutta mitä nyt?! Mie en tee mitään.
Pakko ottaa itteä niskasta ja tanssia vaikka samalla kun hyörin keittiössä. Ei ole parempaa kuin tiskata ja tanssia radion soidessa taustalla.
Tulin kotiin puol seitsemän illalla. En ollut kaupassa matkassa ja viikonloppu oli(on) eessä, joten olin huolestunut jääkaapin sisällöstä. Osasikohan ne ottaa mulle ruokaa? (karppina on hyvä olla)
Kurkistin jääkaappiin. Munaa, emmentaalia, hompparia, kaalia, meetua.... joo kyllä mie hengissä selviän. C-vit tabut näköjään unohtu, eli pitää vetää enemmän kaalia naamaan. Ja aiku ihanaa; nää oli ostanu light lonkkua(yks kourassa just, toivottavasti tekstin laatu ei laske)... :9 Kurkistan pakastimeen toiveikkaana. Etsin ja etsin. Löydän tavallista jäätelöä ja luulin jo näiden unohtaneen minunkin tarpeeni, mutta huomaan sokerittoman jätskin tavallisten takana. Aaaa, ne ei oo unohtanu minua ;)
Olen rukoillut. Keskiviikko? iltana, ennen nukkumaan menoa, minä rukoilin. Kaikki jotka tuntevat tai luulevat tuntevansa minut pitäisi järkyttyä nyt. Tai olen varmaan ennenkin, mutta nyt tein sen tietoisesti.
Kuulin meidän kylän pojasta (15v Juha) keskiviikkona. Hänet oli kuulemma kuskattu kesken koulupäivän LKSään ja sieltä suoraan Ouluun hoidettavaksi. Aivoverenvuoto. Kuulin hänen äidiltään torstaina, ettei ole kuulunut mitään uutta. Pelottaa ja silti tunnen itseni tunnottomaksi. Jos tässä käy huonosti, hän olisi jo toinen kahdenvaiyhden vuoden sisällä, joka on lähtenyt liian aikaisin. Vanhempien ei pitäisi haudata omia lapsiaan, sen ei pitäisi olla niin. Olen surullinen ja pelkään.
Synkimpinä päivinä kaikki tuntuu kuolevan pikku hiljaa ympäriltäni ja luulen että kohta alan tottua siihen. Kaikki mikä alkaa, loppuu joskus, enemmin tai myöhemmin. On erittäin huojentavaa tuntea surua, vihaa, pelkoa.. En olekaan turta. En olekaan kuollut.
;l
Palautuspäivän antia osa 3; O.OTiistai 17.02.2009 20:59
Lyhyesti vain..
Äi 9- -> 8 toikkariin
Ma 9- -> 9
Fy 9- -> 9
Ru 8+ -> 9
Ke 10- -> 10
Hyvin meni joooo, mutta on noiden eteen tehty töitäkin.
On tuo Hän aika omituinen. Viimeksi kokeesta tuli 9- ja toikkariin 8 (plussan päässä oli kuulemma) ja nyt sain kokeesta 8+ ja toikkaan tulee 9... Wtf. Kait sitten tuntiosaaminen, sanakokeet ja tekstit vaikuttaa paljon.
Äi 9- -> 8 toikkariin
Ma 9- -> 9
Fy 9- -> 9
Ru 8+ -> 9
Ke 10- -> 10
Hyvin meni joooo, mutta on noiden eteen tehty töitäkin.
On tuo Hän aika omituinen. Viimeksi kokeesta tuli 9- ja toikkariin 8 (plussan päässä oli kuulemma) ja nyt sain kokeesta 8+ ja toikkaan tulee 9... Wtf. Kait sitten tuntiosaaminen, sanakokeet ja tekstit vaikuttaa paljon.
Wanhat, lakkaa, pinnejä ja hakaneulojaLauantai 14.02.2009 00:57
Nyt ne on ohi!
Koululla tanssiminen oli kuin rauta molekyylien liikehdintää huoneenlämpöisessä kappaleessa. Joo.. Siis aivan sairaan ahdasta ( ja kuumaa). Ahdasta ja kuumaa kuulostaa varmaan jonkun korvissa kivalta, mutta siellä se oli kamalaa.
Vanha, rakas ystäväni oli katsomassa lyskalla. Kiitos sinulle. Oli ihanaa saada rohkaiseva viesti sinulta, kiitos siitä (vaikka meinasinkin purskahtaa itkuun ku sain tietää että olit ollut siellä).
Äitikin oli siellä, että areenalla.
Areenalla se oli aivan ihanaa. Tilaa ja sopivan lämpöistä, vaikka hiki lensi loppuvaiheessa. Ja kaikki tais mennä nappiin. Ihanaa.
En nähnyt alkuvaiheessa ollenkaan oliko vanhemmat paikalla vai ei. Katrillin (tai polkkamasurkan) lopussa taisin nähdä heidän katselemassa meitä lähellä kaidetta tai sitä jäähypaikkaa. Kummatkin oli paikalla, helpotuksen tunne pyyhkäisi ylitseni. Ja hiki valui selkää pitkin.
Kun yleisötanssien aika koitti, vein isukin tanssimaan. Voi taivas ku se oli jäykkä (tai hän yritti viedä). Ja lopulta hellyin ja annoin hänen viedä.
Eka tanssi tuntui kestävän ikuisuuden, sillä aikaa kun äiti otti lukemattomia kuvia meistä, joissa missäkään ei näkynyt kunnolla kumpaakaan. Hyvin meni.
Myöhemmin sain kuulla, että iskällä oli kiikarit matkassa ja hän oli tiirannut minua ja mun kavereita areenalla (tunnisti vain Lauran? kuulemma...) ja meidän ilmeitä. Lara oli kuulemma aika jäykkänä ja mie muikistelin ja pyörittelin päätä ku mikäkin.
Äitikin oli nauraa ääneen lyskalla, koska minun vieminen näkyi kolmoseen asti. Oi voi.... Mie taidan olla aika jätkä tai dominoiva yksilö jossakin mielessä.
(Sussun dilemma; yksilö joka on erittäin naisellinen että miehekäs. Johtuuko se tilanteessa ja/tai ajasta. whatever)
Jatkot Ciao ciaossa ja sit kaupungille hilluu ja lopulta löydän itseni nuorten yökahvilasta, Katutasosta.
Lopulta äiti haki minut ja lähdettiin kotia kohti.
"Pussissa on juotavaa", äiti aloittaa.
"Ja tämä koskee minua miten?
Saanko?"
"No ota, siksi mie sanoinkin."
Minä: O_O
"Kiitti, tää tuli yllätyksenä."
"Avaa vasta ku päästään kunnolla Ranuantielle."
Loppufiilistelyt kotona oli hauskaa. Puhuttiin ja puhuttiin ja lopulta mie häädän Artsin pois koneelta, että pääsisin kirjoittamaan päiväkirjaa.
Koululla tanssiminen oli kuin rauta molekyylien liikehdintää huoneenlämpöisessä kappaleessa. Joo.. Siis aivan sairaan ahdasta ( ja kuumaa). Ahdasta ja kuumaa kuulostaa varmaan jonkun korvissa kivalta, mutta siellä se oli kamalaa.
Vanha, rakas ystäväni oli katsomassa lyskalla. Kiitos sinulle. Oli ihanaa saada rohkaiseva viesti sinulta, kiitos siitä (vaikka meinasinkin purskahtaa itkuun ku sain tietää että olit ollut siellä).
Äitikin oli siellä, että areenalla.
Areenalla se oli aivan ihanaa. Tilaa ja sopivan lämpöistä, vaikka hiki lensi loppuvaiheessa. Ja kaikki tais mennä nappiin. Ihanaa.
En nähnyt alkuvaiheessa ollenkaan oliko vanhemmat paikalla vai ei. Katrillin (tai polkkamasurkan) lopussa taisin nähdä heidän katselemassa meitä lähellä kaidetta tai sitä jäähypaikkaa. Kummatkin oli paikalla, helpotuksen tunne pyyhkäisi ylitseni. Ja hiki valui selkää pitkin.
Kun yleisötanssien aika koitti, vein isukin tanssimaan. Voi taivas ku se oli jäykkä (tai hän yritti viedä). Ja lopulta hellyin ja annoin hänen viedä.
Eka tanssi tuntui kestävän ikuisuuden, sillä aikaa kun äiti otti lukemattomia kuvia meistä, joissa missäkään ei näkynyt kunnolla kumpaakaan. Hyvin meni.
Myöhemmin sain kuulla, että iskällä oli kiikarit matkassa ja hän oli tiirannut minua ja mun kavereita areenalla (tunnisti vain Lauran? kuulemma...) ja meidän ilmeitä. Lara oli kuulemma aika jäykkänä ja mie muikistelin ja pyörittelin päätä ku mikäkin.
Äitikin oli nauraa ääneen lyskalla, koska minun vieminen näkyi kolmoseen asti. Oi voi.... Mie taidan olla aika jätkä tai dominoiva yksilö jossakin mielessä.
(Sussun dilemma; yksilö joka on erittäin naisellinen että miehekäs. Johtuuko se tilanteessa ja/tai ajasta. whatever)
Jatkot Ciao ciaossa ja sit kaupungille hilluu ja lopulta löydän itseni nuorten yökahvilasta, Katutasosta.
Lopulta äiti haki minut ja lähdettiin kotia kohti.
"Pussissa on juotavaa", äiti aloittaa.
"Ja tämä koskee minua miten?
Saanko?"
"No ota, siksi mie sanoinkin."
Minä: O_O
"Kiitti, tää tuli yllätyksenä."
"Avaa vasta ku päästään kunnolla Ranuantielle."
Loppufiilistelyt kotona oli hauskaa. Puhuttiin ja puhuttiin ja lopulta mie häädän Artsin pois koneelta, että pääsisin kirjoittamaan päiväkirjaa.
Koetus on kohta, pian on pinnistysKeskiviikko 11.02.2009 20:50
Wanhat. Vaikka jonot ja rivit kiemurtelee ja kaikkea en muista, kyllä mie luulen niiden menevän hyvin. Ja aivan karmeen ahasta ja se ahistaa mua. Rockissa mie kompuroin parini jaloissa ja tallon/törmään takana tanssivaan. Padespaane menee hyvin. Cha chassa pitäis pitää ne rivit vaan suorassa, menuetti ja cicapo on ihan helppoja. Tangosta ja Petrin piirivalssista ei puhutakkaan. Joo, pitää ottaa hakaneuloja matkaan.
En mie jännitä. Todella omituista. Kaikki vaan tuntuu kulkevan tasaista, kiduttavaa vauhtia eteenpäin.
Plaaaaaaaaaaaaa
Pitäis tehdä ruotsin aine...
En mie jännitä. Todella omituista. Kaikki vaan tuntuu kulkevan tasaista, kiduttavaa vauhtia eteenpäin.
Plaaaaaaaaaaaaa
Pitäis tehdä ruotsin aine...
Koulu on toinen kotiniMaanantai 09.02.2009 19:58
Odotuksesta tulee olemaan pitkä. Harkat loppuivat joskus klo 17 ympärillä ja mun bussi lähtee 18.05 plus puoli tuntia että olisin kotona. Vittuko vituttaa..
Autoin opettajaa kiskomaan kaikki kalusteet omille paikoileen ja me juteltiin jonkin aikaa tansseista ja tilan puutteesta koululla.
Toivottavasti Heli ei luullut minun jännittävän tai panikoivan Wanhoja, kun mun ääni oli niin itkuisen ja surkean kuulonen siinä vaiheessa. (Yksi syy piettää turpa kiinni....) Lopulta hänkin lähti ja jäin yksin aikuislukiota käyvien kanssa, mutta pian hekin menivät tunneille ja minä jäin yksin aulaan. "Grouwlll..." Vatsani kanssa siis.
Kävin kaupassa hakemassa tonnikalaa ja yhden "punaisen" viilin. Söin ne äänekkäästi mässyttäen ja aula kaikui hiljaa minun mussutustani. Sitten vielä vähän suklaata päälle jos se helpottaisi. Hyvää se oli mutta vieläkin vituttaa.
Olen vieläkin täällä. Aivan kuin asuisin täällä. Mutta ei, kohta tulee minunkin linkku ja pitkä matka Jumalan perseen alle alkaa. Jälleen kerran.
Jokin kakara huutaa salin ja keittiön edustalla. Sählykerholaisia.
Autoin opettajaa kiskomaan kaikki kalusteet omille paikoileen ja me juteltiin jonkin aikaa tansseista ja tilan puutteesta koululla.
Toivottavasti Heli ei luullut minun jännittävän tai panikoivan Wanhoja, kun mun ääni oli niin itkuisen ja surkean kuulonen siinä vaiheessa. (Yksi syy piettää turpa kiinni....) Lopulta hänkin lähti ja jäin yksin aikuislukiota käyvien kanssa, mutta pian hekin menivät tunneille ja minä jäin yksin aulaan. "Grouwlll..." Vatsani kanssa siis.
Kävin kaupassa hakemassa tonnikalaa ja yhden "punaisen" viilin. Söin ne äänekkäästi mässyttäen ja aula kaikui hiljaa minun mussutustani. Sitten vielä vähän suklaata päälle jos se helpottaisi. Hyvää se oli mutta vieläkin vituttaa.
Olen vieläkin täällä. Aivan kuin asuisin täällä. Mutta ei, kohta tulee minunkin linkku ja pitkä matka Jumalan perseen alle alkaa. Jälleen kerran.
Jokin kakara huutaa salin ja keittiön edustalla. Sählykerholaisia.
Ko-po-ti-ko-po-tiLauantai 07.02.2009 00:45
Olin kaupungissa koko päivän. Klo 7 nousen linkkuun, kouluun, koulu loppu klo 13.45. Kirjastoon ja takas. Kouluun lämmittelee ja puol neljäksi kampaajalle, sieltä etsii sopivaa paikkaa jossa ruokaila. Äiti ei ollut vielä kotona kun pääsin kampaajalta. Hänen piti käydä kotona syömässä ja hakemassa tanssikamat, ja siinä kestäisi.
Minulla oli aikaa ja rahaa, joten menin syömään kebabin Lordin paikkaan, yksin. Ei se haitannu. Sit vielä kahvit runsaan kermaan kaa ja suomalaiseen selaamaan "mielenkiintoisia" kirjoja. (Sieltä löytyi uusia VHHn puolesta puhuvia kirjoja, en olekaan yksin tässä valehtelevan median maailmassa) Ehdin jossain vaiheessa myös syödä osan kookosleivistäni.
Lopulta äiti soitti ja lähdin vaeltamaan Glitteriin kylmässä tuiskussa.
Jeps, Annikki sai hankittua Zilit vai chilit siis käsisymbalit meille. Harjoiteltiin peräti niillä tällä kertaa. Ja voi taivas ku sormet meni kipeäksi. Kilinä oli aluksi ihan karmeeta, kunnes kaikki pääsi oikeaan rytmiin. kopotikopotikopoti... osv
"Haolak eah" menee jo tosi hyvin. Saadaan se varmaan "esiintymiskuntoon" kevätjuhlaan.
Auto oli hirveen kylmä kun lähdettiin kotiapäin. AI että mie rakastan perseenkärryyttäjiä...
Kello on jo noin paljon ja minä vain istun tässä ja kiroitan. Silmissä jo tuntuu raskas päivä mukavasti. Taidan mennä nukkuu koht, iltapalan jälkeen... Venyttelyiden jälkeen on niin ihanan raukea olo, etten varmaan välittäisi jos saisin kuulla maailmanloppuvan seuraavan 5 min aikana. "Okei."
Minulla oli aikaa ja rahaa, joten menin syömään kebabin Lordin paikkaan, yksin. Ei se haitannu. Sit vielä kahvit runsaan kermaan kaa ja suomalaiseen selaamaan "mielenkiintoisia" kirjoja. (Sieltä löytyi uusia VHHn puolesta puhuvia kirjoja, en olekaan yksin tässä valehtelevan median maailmassa) Ehdin jossain vaiheessa myös syödä osan kookosleivistäni.
Lopulta äiti soitti ja lähdin vaeltamaan Glitteriin kylmässä tuiskussa.
Jeps, Annikki sai hankittua Zilit vai chilit siis käsisymbalit meille. Harjoiteltiin peräti niillä tällä kertaa. Ja voi taivas ku sormet meni kipeäksi. Kilinä oli aluksi ihan karmeeta, kunnes kaikki pääsi oikeaan rytmiin. kopotikopotikopoti... osv
"Haolak eah" menee jo tosi hyvin. Saadaan se varmaan "esiintymiskuntoon" kevätjuhlaan.
Auto oli hirveen kylmä kun lähdettiin kotiapäin. AI että mie rakastan perseenkärryyttäjiä...
Kello on jo noin paljon ja minä vain istun tässä ja kiroitan. Silmissä jo tuntuu raskas päivä mukavasti. Taidan mennä nukkuu koht, iltapalan jälkeen... Venyttelyiden jälkeen on niin ihanan raukea olo, etten varmaan välittäisi jos saisin kuulla maailmanloppuvan seuraavan 5 min aikana. "Okei."
Voitettu taistelu, pölypallojen kanssaKeskiviikko 04.02.2009 21:57
Joo, pyyhkäsin pölyjä omasta huoneesta ku ei meinannu saaha rauhassa nukkua öisin. Siis joo kyllä seura kelpaa, mutta ne oli VALTAVIA ja PINKKEJÄ (mun yhen torkkupeiton takia), ja kaiken lisäksi niitä oli paljon. Joka nurkassa nökötti ainakin kaks semmosta.
Taistelu kesti jonkin aikaa, mp3 kans tanssahdellen, mutta lopulta voitin (luovutin). Nyt siellä on vähän puhtaampaa. Meillä ei ole imuria ja se tekee siivoamisesta tusskaah... Joudun kuivaluutuamaan koko huoneen eikä se ole kovin tehokasta jos ei ole rikkalapiota ja harjaa.
Miksi elän puutteessa saastan keskellä?
Kaalikin loppu... >.<
Tulin kotiin ja aloin tekee itelle päivällistä:
"No vooooiii prkl...."
"No?"
"Ei tartte muka käydä kaupassa, paskat. Kaali on loppu!"
"No syö sitä toista salaattia. Siinä oli vain 9,7/100 g hiilareita." (Joka on paljon plus muu ylimääräinen)
"En syö mitää vtn eineksiä!! Ei niillä elä!"
Lopulta paistoin munia ja söin ihan vähän sitä kammottavaa purkkisalaattia. XP Yök.... Oli mulla muutakin, kurkkua, maksamakkaraa ja meetvurstia. :9
Perjantaina kampaajalle. Ihanaa....
Mulla on joka päivä ainakin yks hyppäri. Ihanaa....
Mitä muuta. Mulla on suklaata. Ihanaa....
Taistelu kesti jonkin aikaa, mp3 kans tanssahdellen, mutta lopulta voitin (luovutin). Nyt siellä on vähän puhtaampaa. Meillä ei ole imuria ja se tekee siivoamisesta tusskaah... Joudun kuivaluutuamaan koko huoneen eikä se ole kovin tehokasta jos ei ole rikkalapiota ja harjaa.
Miksi elän puutteessa saastan keskellä?
Kaalikin loppu... >.<
Tulin kotiin ja aloin tekee itelle päivällistä:
"No vooooiii prkl...."
"No?"
"Ei tartte muka käydä kaupassa, paskat. Kaali on loppu!"
"No syö sitä toista salaattia. Siinä oli vain 9,7/100 g hiilareita." (Joka on paljon plus muu ylimääräinen)
"En syö mitää vtn eineksiä!! Ei niillä elä!"
Lopulta paistoin munia ja söin ihan vähän sitä kammottavaa purkkisalaattia. XP Yök.... Oli mulla muutakin, kurkkua, maksamakkaraa ja meetvurstia. :9
Perjantaina kampaajalle. Ihanaa....
Mulla on joka päivä ainakin yks hyppäri. Ihanaa....
Mitä muuta. Mulla on suklaata. Ihanaa....
Ja taas raatamaan... Maanantai 02.02.2009 21:57
Ruotsin koe meni ja fyssa seuraavaksi. Lähdin energisenä tekemään koetta ja nuutuneena tulin kotiin. Ja eiku lenkille. Vaikka aluksi ei tuntunut jaksavan, mutta askel askeleen jälkeen pääsin taas vauhtiin ja pian olin vaaran päällä.
Tipaton Tammikuu on ohi. Ei kait siinä muuta. Verrattuna joulukuuhun ajattelin rajoittaa naukkailun viikonlopun iltoihin ja juhliin. Jooo, se meni silloin överiksi mutta nyt on kaikki okei, ainakin luulen niin.
Luin fyssaa reilu kaks tuntia ja kaavoja ja lakeja tursuaa jo korvista. Onneksi se on vimppa koe. Ja sit tanssimaan.
13.2. on Wanhat ja 14. päivä itäm. tanssi porukalle saattaa olla esiintyminen. Ei hajuakaan missä, milloin, miksi, mitä tanssitaan jne. Kuten aina. No, Wanhojen jatkot ei ainakaan saa jatkua kovin pitkään. Mulla ois perjantaina harkat ennen esiintymistä. Saa nähä miten menee. ^^'
Seiniä ja kulmia, P
ei reikää josta kurkistaa
miten ilma riittää?
miksi edes olen täällä? O
Sormet lyö hellästi pintaa
ei ääntä, ei pölyä I
kaikki on kohdallaan
yksinkertaistettu, siivottu
entropia on tapettu S
Tipaton Tammikuu on ohi. Ei kait siinä muuta. Verrattuna joulukuuhun ajattelin rajoittaa naukkailun viikonlopun iltoihin ja juhliin. Jooo, se meni silloin överiksi mutta nyt on kaikki okei, ainakin luulen niin.
Luin fyssaa reilu kaks tuntia ja kaavoja ja lakeja tursuaa jo korvista. Onneksi se on vimppa koe. Ja sit tanssimaan.
13.2. on Wanhat ja 14. päivä itäm. tanssi porukalle saattaa olla esiintyminen. Ei hajuakaan missä, milloin, miksi, mitä tanssitaan jne. Kuten aina. No, Wanhojen jatkot ei ainakaan saa jatkua kovin pitkään. Mulla ois perjantaina harkat ennen esiintymistä. Saa nähä miten menee. ^^'
Seiniä ja kulmia, P
ei reikää josta kurkistaa
miten ilma riittää?
miksi edes olen täällä? O
Sormet lyö hellästi pintaa
ei ääntä, ei pölyä I
kaikki on kohdallaan
yksinkertaistettu, siivottu
entropia on tapettu S
Liikettä ja rytmiä, suloinen yhdistelmäPerjantai 30.01.2009 23:42
"Elämä on mielekästä kun joka päivä on ainakin yhtä näistä; naurua, laulua, tanssia tai/ja seksiä"
Tuo on niin totta kuin olla ja voi. Ajattele päivää ilman noita ja jo alkaa masentaa. :D
Ai ku ihanaa oli taas tanssia. Kaks tuntii meni kuin vartti, kun nautin tanssimisesta. Ja huomenna taas tanssii, aaaaaaa.... *vaipuu haaveilee*
Matikan koe. AI ai ai jai jai jai jai ai.... Saa nähä miten se meni, mulla ei ole aavistustakaan. Varmaan paremmin kuin äikkä (yllätys).
Laskin parka sai tuta mun hermostuneisuuden; painelin nappeja nopeaa ja kovaa. Jos se osaisi puhua ja ilmaista mielipiteensä se olisi ollut jotain "Älä prkl hakkaa mua!", "Miksi sie tarkistat tämän kahdesti, etkö jo ekalla kerralla usko ku mie sanon että se on 10/27?!" tai "Kyllä se on oikein, etkö sie nää?!".
Viikonloppu edessä, vähän taukoa tähän hirveeseen puurtamiseen.
Kuvittele,
kiveä ja jäätä koko päivän,
ja kotona, nukkumaan laittaessa
muistat jotain ihanaa, lauseen
jonka kuulit, nyt vasta tajusit
itket itsesi uneen,
et kuitenkaan surusta
Tuo on niin totta kuin olla ja voi. Ajattele päivää ilman noita ja jo alkaa masentaa. :D
Ai ku ihanaa oli taas tanssia. Kaks tuntii meni kuin vartti, kun nautin tanssimisesta. Ja huomenna taas tanssii, aaaaaaa.... *vaipuu haaveilee*
Matikan koe. AI ai ai jai jai jai jai ai.... Saa nähä miten se meni, mulla ei ole aavistustakaan. Varmaan paremmin kuin äikkä (yllätys).
Laskin parka sai tuta mun hermostuneisuuden; painelin nappeja nopeaa ja kovaa. Jos se osaisi puhua ja ilmaista mielipiteensä se olisi ollut jotain "Älä prkl hakkaa mua!", "Miksi sie tarkistat tämän kahdesti, etkö jo ekalla kerralla usko ku mie sanon että se on 10/27?!" tai "Kyllä se on oikein, etkö sie nää?!".
Viikonloppu edessä, vähän taukoa tähän hirveeseen puurtamiseen.
Kuvittele,
kiveä ja jäätä koko päivän,
ja kotona, nukkumaan laittaessa
muistat jotain ihanaa, lauseen
jonka kuulit, nyt vasta tajusit
itket itsesi uneen,
et kuitenkaan surusta