IRC-Galleria

Nyt se alkaa. Kauan odotettu loma. Mie ainakin olin ihan puhki; huonosti nukutut yöt tuntuu silmissä.

Annikki on kipeä O.O ei oo tosi. Mie en pääse tanssii!! Ja joo, mulla tuleekin tehtyä jotain kotona, no ei tod. Sekoitan paukun ja meen pelaa. "Vapaat" perjantait on niin harvinaisia. Arkisin se on hikinen treeni tanssien sydämen kyllyydestä, mutta mitä nyt?! Mie en tee mitään.

Pakko ottaa itteä niskasta ja tanssia vaikka samalla kun hyörin keittiössä. Ei ole parempaa kuin tiskata ja tanssia radion soidessa taustalla.

Tulin kotiin puol seitsemän illalla. En ollut kaupassa matkassa ja viikonloppu oli(on) eessä, joten olin huolestunut jääkaapin sisällöstä. Osasikohan ne ottaa mulle ruokaa? (karppina on hyvä olla)
Kurkistin jääkaappiin. Munaa, emmentaalia, hompparia, kaalia, meetua.... joo kyllä mie hengissä selviän. C-vit tabut näköjään unohtu, eli pitää vetää enemmän kaalia naamaan. Ja aiku ihanaa; nää oli ostanu light lonkkua(yks kourassa just, toivottavasti tekstin laatu ei laske)... :9 Kurkistan pakastimeen toiveikkaana. Etsin ja etsin. Löydän tavallista jäätelöä ja luulin jo näiden unohtaneen minunkin tarpeeni, mutta huomaan sokerittoman jätskin tavallisten takana. Aaaa, ne ei oo unohtanu minua ;)

Olen rukoillut. Keskiviikko? iltana, ennen nukkumaan menoa, minä rukoilin. Kaikki jotka tuntevat tai luulevat tuntevansa minut pitäisi järkyttyä nyt. Tai olen varmaan ennenkin, mutta nyt tein sen tietoisesti.
Kuulin meidän kylän pojasta (15v Juha) keskiviikkona. Hänet oli kuulemma kuskattu kesken koulupäivän LKSään ja sieltä suoraan Ouluun hoidettavaksi. Aivoverenvuoto. Kuulin hänen äidiltään torstaina, ettei ole kuulunut mitään uutta. Pelottaa ja silti tunnen itseni tunnottomaksi. Jos tässä käy huonosti, hän olisi jo toinen kahdenvaiyhden vuoden sisällä, joka on lähtenyt liian aikaisin. Vanhempien ei pitäisi haudata omia lapsiaan, sen ei pitäisi olla niin. Olen surullinen ja pelkään.

Synkimpinä päivinä kaikki tuntuu kuolevan pikku hiljaa ympäriltäni ja luulen että kohta alan tottua siihen. Kaikki mikä alkaa, loppuu joskus, enemmin tai myöhemmin. On erittäin huojentavaa tuntea surua, vihaa, pelkoa.. En olekaan turta. En olekaan kuollut.


;l