IRC-Galleria

Paranoid: High
Schizoid: Low
Schizotypal: High
Antisocial: High
Borderline: Very High
Histrionic: High
Narcissistic: High
Avoidant: Very High
Dependent: Moderate
Obsessive-Compulsive: High

Mulla on paha ongelma iskeny... Nimittäin SOOMin Monzo, eli huhtikuun MD on iskeny. Liian kovasti on. Auts kuhmu tuli piähän. Mulla on päässä iso vatti ;_;

Monzon korvat, sen kynnet, sen jalat sen kätöset sen leuka sen simmut sen kroppa sen kaikki, no siivet ei kyl kauheasti iskeny. Jos ostaisin tuon niin yrittäisin keksiä siiville jotain muuta. Hahmo tuskin olis gargoili nimittäin vaikka varsinki korvat niin kovasti gargoilimaiset onki. Tai jaa, en mie olekaan ihan varma. Ehkä ne siivetki vois.... ÄHH no kuitenki, hahmoa ei ole, rahaa ei ole, uskallusta ei ole, mutta ÄÄÄÄÄ tahtois T_T Harmaa on hieno, hieno on, korviin erityisesti rakastuin, auh. SOOM bärtil, sinä senkin, ne tekee liian hienoja juttuja, koskaan aikasemmin ei sentään ole tarvinnu nyyhkiä minkään perään siellä, muistaakseni.

En malta oottaa omistajakuvia! WOAH!

edit: Toinen ongelma! Oli Della, oli Terhen, kuvittelin hankkivani seuraavaksi sen THE nuken, kaikkein tärkeimmän eli sen Sigridin, mutta jostain syystä tänne päätyikin ensiksi Nikanor. No nyt, nyt sitten ajattelen että jes, seuraavaksi säästän vihdoin Sigridiin, mutta polttelee hankkia Terhenille pikkusisko ensin, se LittleFee Chiwoo. Nimeksi voisi tulla Halla tai Kuura, sillä olisi piitkä vaaleansininen tukka ja pupillittomat vaaleansiniset silmät joilla se näkis jotain mitä muut ei näe. Chiwoo on sellainen hieman surumielisen näköinen, ja juuri sitä kaipaan hahmolle. Se istuskelisi usein ulkona tuijottaen maata, kuunnellen sitä. Se puhuisi vähän, ja yllättäviä, hieman häiritseviä asioita. Se avaisi suunsa yhtäkkiä kesken kaiken ja aiheuttaisi kummastusta ja ehkä hieman kiusaantunutta hiljaisuutta. Se puhuis hyvin hiljaisella äänellä eikä sen askelista kuuluis mitään ääntä. Sen tukassa vois roikkua pieniä tiukuja jotka helisis hiljaa sen kulkiessa, hieman aavemaisesti äänettömyydessä.

Ja niin, tästähän vois taas selittää vaikka kuin palion. Ongelma on juuri se että siirtäis taas Sigridin saapumista ties kuinka palion. Raha ei kasva puissa, paitsi rahapuissa, mutta niitä ei kasva lähimailla. Huoh. Vaikeaa on elämä. Vaikea harrastus tämä, on!

Hieno ukkonen oli, meni pois jo, ja nyt kerron tarinan:
Pentuna kerran meillä oli pari miun serkkua kylässä ja me nukuttiin aitassa, meillä oli silloin aitta vielä. Kolmestaan siellä nukuttiin. Yöllä tuli kauhea ukkonen ja ne vain nukku, yksin makasin ja mulla vähän pelotti, pikkunen kun olin. Sitte kurkkasin oven ravosta niin näin miun velipojan istuksimassa talon portailla kattomassa ukkosta. Mie juoksin sateessa sinne ja katoin sen kanssa siinä hetken. Sitte tuli kai kylmä ja mentiin taloon sisälle ja äiti ja iskä oli hereillä ja me katottiin ikkunasta kaikki yhessä ukkosta. Sanoin äitille että mulla vähän pelotti niin se sano että ei sitä tarvi pelätä, mutta kato ko se on hieno! Sen jälkeen en oo ikinä enää pelänny ukkosta. Kaikkein parhaiten muistan sen ko kurkkasin sieltä aitan ovesta ja näin Ankan siellä istuvan, sillon heti ei enää pelottanu.

äskön sato ihan HULLUNA rakeita ja nyt jylisee ukkonen niin pirusti ja sataa huu ja hienoa on ja välähtelee, vihdoinki tuli ukkonen! vaatteet päälle ja parvekkeelle --->

tässä talossa on varmasti ukkosenjohdatin mutta vois silti sulkea koneen, oon varovainen...

Tänään oli eka neuropsykolokia. Se akka sano että mie näytän keijulta. Se tykkää minusta. Mieki tykkään siitä, sille oli kiva selittää. Se sano että varmaan viis käyntikertaa menee ko täytetään se ensimmäinen paperinivaska, jonkulainen alkukartotus. Siinä oli hassuja kysymyksiä.

Kappahaalissa oli alennusta ja ostin kovasti halavan hiaanon tunikan. YLP. Nyt vasta oonki keiju ko tää on keijun näkönen, vihreä ja tittidii. Oli hassua pyöräillä pitkästä aikaa, meni matkat nopeasti mutta reisiin koski ko ei oo tottunu moiseen. Ja hiki meinas tulla ko tolla romulla polki ylämäkeen. Sampoaukiolla oli jokku hullut teinikokoontumiset just ko olin hakemassa sieltä pyörää ja lähössä kotiappäin, argh oli ärsyttävää, hulluna ah niin rokkikansaa ja joku lava jossa joku paska soitti jotain paskaa. Kaupungilla oli ihan JÄÄTÄVÄ määrä teinejä muutenki, joko niillä alko kesäloma, ja miksi ne kaikki just nyt tuli kaupungille. Miksi ne vainoaa minua. Minun pyöräki oli saarrettu sadalla muulla pyörällä sinne keskelle, onneksi yks just lähti niin aukes sopiva puikahdusväli josta pääsin ulos. Minun pyörä oli tietysti komein koko joukosta!

The Gatheringia kuuntelen, piän tästä laulaja-akasta. APUA pitää mennä pistään pyykit koneeseen, klo 14 oli miun aika!!!

Mulla on toisaalla piiitkä lista asioista joista pidän. Tahon tehä tähän vähän selkeämmän, lyhyemmän listan asioista joista toden teolla pidän. Jostain syystä. Ko huvittaa. Ettekä voi estää. Lälläspöö. Luokittelen vähän tätä selkeyden vuoksi.

A:
-Sudenkorennot
-Ketut
-Saukot
-Pääskyset

B:
-Lumisadepallot
-Palapelit
-My Little Ponyt
-ABJ-nuket
-Askartelu-/näpertelyvehkeet

C:
-Neekerinpusut (mocca)
-Paprika
-Jäätelö (Aino on parasta)
-Jugurttirusinat
-Homejuusto
-Nektariinit
-Vadelmat

D:
-Vihreä
-Harmaa
-Musta

E:
-Hatut ja pääjutskat
-Korsetit
-Pitkät sukat
-Kynsilakka
-Korut, kaikenlaiset
-Kengät

F:
-Valokuvaaminen, ei taidetta vaan muistoja
-Piirtäminen, ei taidetta vaan mielikuvia
-Musiikki, kuuntelu ja sävellys
-Ompelu
-Ajattelu
-Lukeminen, kirjat ja sarjakuvat

G:
-Ihmissudet
-Kentaurit
-Keijut
-Merenneidot
-Gargoilit

Asioita jokka on erityisen tärkeitä mulle. Feel free to use jos tunnet pakonomaista tarvetta hankkia mulle joululahja tai jotain O_O

Ostin vasta sudenkorentokorvikset ja oon näistä niin onnellinen, oooh ihanaiset!

PELKO --> ITSESÄÄLI --> ITSEINHO --> KRITIIKKIYLIHERKKYYS --> RAIVOKOHTAUKSET --> ONGELMIA

Joo, tuli mielihalu vauhkota hieman miun lapsosista tänne. Kummallisia yksityiskohtia osa 1:

Terhen tuoksuu vahvasti mullalle ja vienosti sitruunalle ja mintulle. Kanniskelee mukanaan pientä pussia josta löytyy - niin mitä? Yrttejä vai taikakaluja, ehkä multaa tai pieniä kiviä, jopa noppia tai mausteita. Kuka tietää? Puhuu hiljaisella äänellä, mutta laulaa kauniisti ja korkealta. Silloin kun uskaltaa laulaa toisten kuullen. Ei silti ole ujo, eikä heikkoluontoinen, vaikka pieni ja hento ja hiljainen onkin. Hyvin järkevä ja käytännönläheinen, mutta myös tunteellinen ja myötätuntoinen. Utelias ja oppivainen. Täysin tietämätön maailmasta ja ihmisistä, mutta halukas oppimaan kaikki mitä opittavissa on. Kova lukemaan heti kun sen taidon omaksui. Keskustelee mielellään tuntikausia ihmisten kanssa, älykäs mutta samalla naiivi. Tarkastelee maailmaa kuin lapsi, ja lapselta näyttääkin pienuutensa vuoksi. Nousi maan päälle konkreettisena olentona vasta 2009, siihen asti leijaili henkenä metsissä ja lymyili maan alla. Maa on Emo, ja Terhen kaipaa jatkuvasti takaisin Emon syliin, vaikka maailmassa onkin niin paljon ihmeitä nähtävänä.


Nikanor tuoksuu hieman pistävälle, mutta silti jotenki miellyttävälle, ehkä kissoille, savulle ja tervaisille puille, mutta samalla jotenki raikkaalle, josta tulee mieleen sadesää. Nikanorin tukka on aina töksähtäneen näköinen, pörrö ja kuriton. Puhuu epäselvästi ja sekavasti eri murteita sekoittaen, osaa monia monia kieliä, mutta äidinkieli on tietysti venäjä. Pukeutuu kummallisiin vaatteisiin, joskus pitkiin kaapuihin ja viittoihin, toisinaan maastohousuihin ja maihareihin. On erittäin musikaalinen, hyvin lahjakas. Osaisi laulaa ja soittaa todella kauniisti, mutta rallattelee mieluiten juomalauluja ja soittelee saksanpolkkaa. Harrastaa erikoisia kansansoittimia. Ihmisiin verrattuna pätkääkin pätkempi, mutta yllättävän vahva ja kantavaääninen. Pitää kaikenlaisista kissaeläimistä, ja ne pitävät vuorostaan Nikanorista poikkeuksetta. Hurja tiikerikin antautuisi epäilemättä paijattavaksi. Viihtyy parhaiten Pohjois- ja Keski-Euroopassa, on kyllä aikoinaan reissannut Aasiassa ja vähän Afrikassakin, mutta Australia ja Amerikka on jäänyt käymättä. Liian kaukana, liian erilaista, sanoo Nikanor. Harrasti 1800-luvulla kirkoissa lymyämistä ja öisin kirkkourkujen soittamista. Ihmiset pelkäsivät jumalan huoneessa kummittelevan.

Sigrid tuoksuu metalliselle, kuivuneelle verelle

editoin tähän lisää kunhan jaksan, tästä tulee vielä piiiiiitkä sepustus...

Mie oon harrastanu tynnyrillä kävelyä pennusta asti, aina kesäisin. Iso peltitynnyri, sillä meen pihaa ympäri. Ei minua ehkä sirkukseen otettais, mutta oon aika hyvä, osaan kääntyä ja jopa yhen hieeeenon tempun. Mulla on siis hyvä tasapaino, epäilemättä, kaiken lisäksi en oo sillä lentäny ko kerran pahemmin ja silloin sattu vain lonkkaan. Näkisittepä kuinka Aakku aina lentelee sillä jos se uskaltaa yrittää. Mutta niin, vaikka mulla on hyvä tasapaino näin niinku yleisesti, niin jostain syystä se aina joskus heittää yhtäkkiä. Kävelen kaupungilla ja yhtäkkiä tuntuu ihan siltä että tuiskahdan turvalleni justiinsa, tai yleensä tuntuu että kaatuu sivulle, enimmäkseen oikealle ja joskus vasemmalle. Ihan yhtäkkiä ilman mitään syytä. Joskus otan pari harha-askelta sen takia ja sitte ajattelen heti että nyt ihmiset kuvittelee miun olevan kännissä tai jotain. Mutta kaatunu en ole kyllä kertaakaan. Kumma juttu.

Miun on vaikea hahmottaa aikaa, etäisyyksiä ja kokonaisuuksia.
Pitäis kokata, ostin eilen jauhelihaa, pottuja on, omonom. Kello alkaa taas oleen pahjon, miksi kokkaan aina illalla... Neuropsykologisiin tutkimuksiin pääsen jee!

Miksen mie pääse nukkumaan? Ylihuomenna on taas kymmeneltä aamulla aika sille akalle ja pitää kai herätä kaheksalta ja hienosti menee unirytmi tässä... Mutta ko haluttaa tehä vaikka mitä, leikittelen mielissäni ajatuksella että mulla oikeasti ois vajaa satanen käytettäväksi tosta vain cybershopissa ko löysin sieltä päivänvarjon ja sukkahousuja ja päälärpäkkeen ja mitäs siellä oli. Leikin tällä piskuisella hameella ja uusilla sukilla, kuvanki siitä lisäsin, voi herran tähen... Huono valaistus, kuvasta ei näy kuinka somat nää sukat on! Ylipolven, tummansiniset, yläreunassa pitsiä ja rusetit, höhö. Harmaita ja mustia ei ollu minun kokoa.

Tuplajointit on vaikea asia. Nikanorilla on semmoset ja mien oikein osaa päättää tykkäänkö vai en. Helpottaahan ne posettamista toki, mutta ne jotenki häirittee miun estetiikan tajua. Ja Nikanorilta puuttuu yhä toisesta silmästä ripset ko en ole vieläkään liimannu niitä takas, huoh. Terhenin yläosa on suoraan päälle ommeltu pala kangasta. Ettei tissit vilku. Ja Nikanorin nilkat on jotenki rumat, onneksi se käyttää enimmäkseen kenkiä. Ainaki siihen asti kunnes mahollisesti hankin ne sorkat, tai sitten en. Vaikea sanoa tässä vaiheessa. Haluttais kovasti alkaa bodyblushia vääntämään pojalle, mutta päällystyslakka on kotona ko oon harrastanu siellä aina päällystämiset, siellä on asianmukaiset kaikki. Mutta nyt voisin tua sen lakan tänne ja päällystää tuolla parvekkeella. Helpompi ois. Terhen kaipaa uutta face uppia ja bodyblushia kans. Ja suedaukset molemmille! Huoh. Kyllä mie vielä Dellanki saan valmiiksi, tarvin rautalankaa ja tietotaitoa taitotietoa. Hemmetti ko väsyttää. Argh ko ei huvita nukkua. Mutta meen silti, sinnilläki. Ihan totta. NYT. JUURI NYT.