IRC-Galleria

Varmaan aika monilla on lapsuudesta tuttuja pelkoja. Ehkä jopa traumoiksi muuttuneita. Jokainen pelkäsi jotain, edes vähän.

Ja olen aika varma, että pienet pennut, jotka kasvoivat katsoen Muumeja, pelkäsivät Mörköä. Minä myös. En koskaan pelännyt "aikuisten elokuvia", katselin ihan mielissäni isoveljien kanssa kauhuelokuvia, veri ja väkivalta ovat olleet minulle viihdettä aivan pikkukersasta asti.

Mutta aina pelkäsin Mörköä. Ja jotain siitä lapsuuden kauhusta on jäänytkin, koska Muumien hurjimmat Mörköjaksot värisyttävät vieläkin, ihan pikkuisen. Hyss, ei saa kertoa kellekään...

Jotkut ovat keksineet käyttää tätä meidän monien lapsuudesta kumpuavaa pelkoa hyväkseen:

Mörkö the movie

That awkward moment when it's midnight, and you're pondering over some volumes of forgotten lore, while mourning over your lost Lenore, and suddenly there comes a tapping, a gentle rapping on your door. And when you open it up there's darkness, only that and nothing more.

"In the Desert
I saw a creature, naked, bestial,
who, squatting upon the ground
held his heart in his hands
and ate of it.
I said, "Is it good, friend?"
"It is bitter - bitter" he answered
"But I like it because it is bitter,"
"and because it is my heart."

hump hump hump

Viiminen viikko vielä osastolla, sitte kokonaan pois.

Pelottavaa.

Tuhat aatosta sieluni tunsi,
sen vaan minä muistaa voin:
Oli tielläni kuihtunut kukka
ja sen peitoksi lunta ma loin

Nämä nykyajan nuoret! Mien kestä!

Lurkin päivittäin kalleriassa vaikkei täällä ikinä tapahu yhtikäs mitään, en ikinä juttele tyyppien kanssa enkä kommentoi tai saa kommentteja. Hieno homma.

"Vittu, miksi minä jankkaan päivästä toiseen tätä saatanan tyhmää pasianssia?"

Elämän määritelmiä.

Mieleeni muistui piiiitkästä aikaa käyä pakanaverkon foorumilla. En muista enää minun nimimerkkiä siellä -____________-

Kokeilin kaikkia mitä ehkä joskus jossain netissä oon käyttäny. Huoh. Hienosti meni.

Hullarillaki oon yhä, ja nyt tuntuu etten taho ollenkaan pois. Koti ei tunnu enää kodilta. Osastosta on tullu koti. Säälittävää, surullista.