IRC-Galleria

    pöö
    Albumi
    Oletusalbumi

    Etkö vielä ole jäsen?

    Liity ilmaiseksi

    Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

    Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.

    Kainuu opettaa

    On tori ja kirkko, hiihtolatuja
    ja pienen pääkadun kännisatuja.
    Kerran sen kaiken mä unhoitin sentään
    vaan nyt aamuyön haamu se kirkolta lentää,
    mittailee minua
    hymyillen
    kuiskii vierelläni:
    ”Muistatko minua?
    Muistatko itsesi?”

    Jos luulit että menneet jättää sait,
    niin kertaamaan joudut korpimaiden lait.
    Palata päätit, vaan voitko sen kestää?
    Kun kätesi paskaat, niin missäs ne pestään?
    Pelkäätkö menneitä
    muistoja?
    Voi, voi, poika pien,
    kun minä sinua
    yhä syvemmälle vien.

    Haaveilemaan meidät laittaa.
    Haaveilumme lopettaa.
    Meitä Kainuu opettaa.
    Selkämme kumaraan taittaa,
    vaan ei tarkoita pahaa.
    Meitä Kainuu opettaa.

    Noilla kaduilla monta paleltunutta
    yötä piti pyöriä… Niiden myötä
    sai taatusti turpaansa, mutta
    myös tytön suopeutta…

    Nyt rakkautta tunnen
    ja täytyn vihalla…
    Olen hetkessä jälleen
    ihan pihalla.
    Vakava paikka on siinä, kun myöntää
    että jos vaikka sen mielestään työntää
    ja mittailee suuremman maailman
    suurempaa elämää,
    niin siellähän kadut on
    pelkkiä katuja.
    Niin, niissähän kadut on
    vain pelkkiä katuja.
    Muista tämä.

    Aina se mukana kulkee
    vaikka se jäisi taa.
    Meitä Kainuu opettaa.
    Edestä ovia sulkee,
    mutta muutamia avaa…
    Meitä Kainuu opettaa

    -Jarkko Martikainen