Nyt siitä sitte tais tulla iso poika kerta heitollla, tuolla se nytkii eteisessä kävelee. :)
Hurjan kipee se on vieläki, täytyy kai jättää 1-vuotisneuvola tänään välistä, vaikka oiskii ollu kiva, kun ois ollu oikeena päivänä.
Eilen juhlittiin,
kiitos kovasti kaikille vieraille!
Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."
Sinä olit ihan pikkuinen,
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympyröi tätä lasta,
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."
Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.
"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.
Äitin iso poika <3