Melkosta sähläystä oli koko aamu ja päivä. Pakattiin tavaroita ja tehtiin vielä viime hetken järjestelyjä ihan viimeseen saakka. Meillä ei ollu täällä autoa, koska Harri ja Onni meni sillä sairaalaan, joten piti tilata taksi. Taksissa muistettiin, että Onnin lääkkeet jäi ja oltiin jo puolessa välissä menossa. Soitin siis meiän äitille, että joutuu vielä käyttämään miut kotona, kunhan ne tulee Nummelaan. Mie siis sitte siinä menin vielä KappAhliin ostamaan itelleni juhlapaidan, Cittarista kahvia, kermaa, sokeria ja olohousut Harrille (sairaalaan :D) sekä kukkakaupasta kukan kahvipöytään. Muut meni seurakuntakeskukselle järjestelemään paikkoja. Siinä vaiheessa kun päästiin äitin kanssa lähtemään sitä lääkettä hakemaan, oli ristiäisten alkuun puol tuntia aikaa ja tosi huono ajokeli ja matkaa meillä ajettavana n. 40 kilometriä, joten myöhän sitte tietenkii myöhästyttiin sieltä ristiäisistä.
Onneksi Harrin äiti ja mummo oli jo laittanu kaiken valmiiks paikan päällä. Pöytä oli katettu, lapsilla juhlavaatteet päällä ja Onnilla jopa hiukset laitettuna. :) Onni pääs siis sieltä sairaalasta siskon ristiäisten ajaks "lomille".
Lopulta saatiin juhla alkamaan. Mie säestin pianolla virret, pappi puhu kauniisti, Sirpa-kummi luki evankeliumin ja kummin rukouksen ja Harrin mummo isovanhemman rukouksen. Kaisa oli sylikummina. Niin ja tietysti Onni kuivas siskon pään ja sano "pää" xD <3 Se sanoo niin aina, kun se silittää siskoa. :) Meidän pikku-tyttö sai kasteessa nimen
Iina-Helena <3
Kahvitustilaisuus suju onneksi hyvin, ilman sen kummempia välikohtauksia. Joku sentäs onnistu, niinkun pitikii. Paitsi että vieraita oli tosi paljon vähemmän, kun oli kutsuttu, kun monet ei Onnin taudin takia uskaltanu tulla. :S Mutta kiitos tosi paljon Harrin äidille, meiän äidille ja Harrin mummolle tarjoilujen järjestämisestä! :)
Loppuvaiheessa Onni alko olemaan jo niin väsyny, että huus vaan ja olihan se sen hengitys kamalaa kuunneltavaa. Onni ja Harri lähti sitte Sirpan kyydillä takasin sinne Jorviin ja myö saatiin vauvan kanssa auto käyttöön. Toivottavasti kaikki juhlissa olleet pääsee ehjinä perille tosta kamalasta kelistä huolimatta, meiän äiti ainaki lähti ajamaan Savonlinnaan asti. Miula teki tiukkaa ajaa edes tänne meille kotiin, kun on niin tositosi liukasta.
Ja jottei tää päivä nyt liian hyvin ois sujunu, niin kun viimein päästiin vauvan kanssa kotiin ja mie aloin tyhjentää autoa, niin kuinka ollakkaan, mie kompuroin tossa eteisessä ja tietenkii just se laatikko, missä oli puolikas täytekakku, putos ylösalasin lattialle. Se ei enää kauheesti muistuta kakkua.
Kiitos kuitenkin ikimuistoisesta päivästä teille, jotka ristiäisiin tulitte! :) Ja erityisesti kiitos teille, jotka autoitte niitä järjestämään, ja tietysti kummeille! Eipä siellä tosin tainnu muita ollakkaan xD
Ja edelleen toivotaan peukkuja Onnille, että pääsis pian kotiin <3