Huh, pikkuhiljaa alkaa helpottaan tämäkin päivä. Ja kivointa on se, että tietää että huomenna on kivaa! Koulun jälkeen tapaan iki-ihanan Riinan ja illalla menen sinne Miisan synttäreille. Avecista ei tietoakaan, mutta onneksi se ei ole välttämätön, ja Lilli ja Sanni on asian suhteen vähintään yhtä luusereita kun mä!
Ällön haikea ja muutenkin tyhmä olo. Luultavasti tuo pippalointi auttaa, ainakin hetkeksi.
Niin ja tulis tosiaan tuo syksy, vaikka se vaikuttaakin yleensä muhun vähän omituisella tavalla. Se on kuitenkin loppujen lopuksi aika mukavaa aikaa.
Ehkä syön vaan pääni.
PS. Julialta terveisiä