Notta kaveri pyysi jeesiä kun napsahti työmaa purkamaan laituria...
Ei siinä minkään. Kyllähän tuollaisen isohkon laiturin purkaa helposti. Paitsi jos kirvesmiesten kerma on suuressa viisaudessaan jo jostain viime vuosisadan alusta rakentanut uutta edellisen päälle. Siis kun purku-urakka edistyi puoli metriä, kävi ilmi että nää vatipäät on aikojen saatossa rakentaneet kolme (3) laituria päällekäin. Ei näin. Noh muutenkin 1930-luvulla ilmeisesti oli kansalla liikaa puuta ja rautaa kun tää ensimmäinen laituri, joka muuten oli aika mureassa kuosissa, oli tukipilareiden osalta kuin risukasa jota kasassa piti kilometritolkulla puolensormen vahvuista (kaverin määritelmä: metallista rautalankaa?!?).
No toinen laituri, joka siis oli rakennettu tämän ensimmäisen päälle, olikin sitten jo inhimillisemmän näköinen häkkyrä. Paitsi että nauloja enemmän kuin Helsinki-Rovaniemi junaradalla on rautaa. Niin ja ne tukipilareina toimivat puunrungot. Niitähän sitten oli parhaimmillaa neljäkin siinä mihin yksi olisi riitänyt. Eikä siinä minkään mutta kun vettä on reilut puolitoista metriä ja nää rungot on 2.5-3m syvällä mudassa. Vittu joo...
Laituri numero kolme, siis se minkä purkamiseen alunperin lähdettiin, oli onneksi keskimääräisellä kirvesmiestaidolla väsätty. Purkaminen muuten helppoa kuin lapsen hakkaaminen, mutta edelleen nää maailmannapaan asti upotetut rungot pisti vituttaan kuin pientä oravaa keskitalvella kun kävyt on jäässä ja apokalyptinen nälkä kurnii suolissa. Ainiin ja paikoin oltiin rikottu muutama geometrian sääntö ja fysiikan laki, mut eipä siinä minkään, eikä tässä...
Liplap ja happy demolition elikkä hd. Moottorisaha on vitun kiva.