IRC-Galleria

Taas oli pakko kävästä töiden jälkeen treeniksellä...

Iski inspis ja sanoitin 2 säkeistöä ja kertsin ja jollotin ne Heliconilla narulle. Saas nähä mitä poikaat tykkää.

Biisi on helvetin hankala monipuolisuutensa vuoksi kun on blastia ja junttaa ja kaunis kertsi ja päälinjana pitäisi olla hillitön aggressiivisuus. No nyt tuli sitten pohdintaa sotamiehen merkityksestä, siitä miten yksilö häviää kun yhteisö tarvitsee syntipukin tai sankarin. Lopulta on vain nimiä marmoriseinillä ja kysymys, pohtiiko kukaan pitäisikö niitä edes muistaa tai katua? Eihän niistä meitä voi syyttää.

Vai voiko.

Äkkiäpäätä aihe saattaa olla kliseinen mutta jopa oman kliseisyysseulani se onnistui läpäisemään koska halusin aiheeseen näkökulman, joka herättäisi ajatuksia laajemmalti. Siis ensinnäkin mihin tarvitaan henkilöä, joka ei ole yksilö, mutta ajaa lopulta yksilön asiaa? Tai mitä edes on vapaus? Onko vapaus sitä että on järjestelmän vanki? Järjestelmän, joka vaatii antamaan hengen ja vapauden? Kuka on oikeastaan vihollinen? Tätä voi jatkaa loputtomiin...

Yleensä sodalla on korkeampi merkitys ja se ei todellakaan ole vapaus tai joku muu muka-jalo tavoite. Aina mukana on myös valta-aseman korostaminen ja poliittisten asetelmien muuttaminen. Sota on yksi asi, mononyymi. Yksilö on myös mononyymi mutta armeija on joukko jossa ei ole yksilöitä. Jos yksi useampana on joukko joka muodostaa toisen asian osan, voiko tapahtuman osatapahtuma, eli tässä tapauksessa kuolema, olla yksilöllinen? Ja ketä edes kiinnostaa?

Lukekaapa ajatuksella vaikkapa tämä teoria:
http://www.cracked.com/article_14990_what-monkeysphere.html

Vaikka kyseessä on keveästi kirjoitettu artikkeli, on se silti silkkaa asiaa. Suosittelen.