IRC-Galleria

On sitä ilmoja pidellyt,

Ei oo joutanu kirjoittelemaan tännekkään kun on ollu niin paljon töitä ja toisekseen kun on ollut niin päessään. Enemmän toista ja vähemmän toista. Siitäpä sitten jokainen itsekseen pohtii mikä on ns. sekoitussuhde kyseisillä asiolla ja tapahtumilla.

Viime viikonloppuna tuli uhkailtua kahta poikaa (tai miehen alkua) väkivallalla kun eivät tajunneet tervehtiä kun isäntä tuli pirttiin ja pitäjään. Tanskanen fiksusti komppas ja ruokki meikän hulluutta.

Se on mielenkiintoista kun on tuon jopen kanssa ottanut tenttua, niin aakkonen on aina heräillyt pimeästä nurkastaan ja ottanut valtaansa muuten niin fiksun ja filmaattisen Arttu Eemilin.
Aakkonen on meikän pimeä matkustaja, aakkonen loppupeleissä vaikuttaa kaikkeen mitä teen ja miten toimin (PÄISSÄÄN). Selvinpäin ei ole mitään ongelmia pitää tätä kyseistä herrasmiestä kurissa, mutta sitten kun mennään yli promillerajojen ja törken rattijuopumuksen huipun niin alkaa yleensä sattumaan ja tapahtumaan.

Mitään fyysistä en ole siis tehnyt, mutta silti välillä joutuu häpeämään kun sitä käyttäytyy päissään niinku meritulliraitin brittihuligaani tai pohojaalainen juntti. Minkäpä sille mahtaa.

Ajattelin sitä vaan vähän valottaa, että vuosi tuli taas plakkariin ja selkä alkaa vihoitteleen niinku ikämiehillä yleensä, mutta myös sitä, että perjantaina on NMJ vol 3.

Kysyjille tiedoksi niin NMJ (lyhenne Nassen meren juhannuksesta, jota yleensä juhlitaan minä tahansa muuna päivänä kuin itse juhannuksena) on seesteisyyden ja läheisyyden massafestivaali, joissa eritteitä jaetaan ja alkoholia kumotaan (ei pelkästään lusikkamitoilla vaan ihan reilusti pullon suulta) , oulunsalon kuvakauniissa maisemissa. Viimeksi ilta oli niin onnistunut, että viimeisetkin matkaajat laskivat rauhassa yöpuulle jo ennen kello yhtä yöllä.

Sammumisella ei siis ollut mitään osuutta asian kanssa.

Allekirjoittanut koitti myös korjata sähkögrilliä sijoittamalla sen kuusiaitaan kukkaruukkujen kera. Sivustakatsojat sen jälkeen sijoittivat asennusmiehen pois kuistilta kaiteen yli. Tästä muistona ruvet olkapäässä ja kyynärpäässä.

Jälkeenpäin ajateltuna, voin todeta olevani erittäin hieno ihminen.

Eipä tässä oikeastaan kummempia keksi kertoa, kuvamateriaali edelliseltä reissulta oli aika julkaisukelvotonta, poislukien ensimmäisenä otetun ryhmäkuvan jossa ei näkynyt yhtään sukupuolielinta (ainostaan yks karvainen ja paljas miehen perse), joten tulevalta reissulta niitä on myös turha odottaa.

Talvea odotellessa

varjakan alkuperäinen Arttu Eemil Vahera