IRC-Galleria

Meikä ajatteli että kotona voin ottaa rennosti ja keskustella tuon koiran kanssa, vaan mitä vielä.

Tuli tuo äiti herättään meikää taas joskus aamuyöstä että pitää lähteä viemään siskonlapsia kouluun kun ne lähtee syötteelle laskettelemaan. No ei siinä mittään, join sumpit ja lähdin ajelemaan. Ei jaksanu rapata ikkunoita niin piti ajaa sillai fiilispohjalla ja arvailla mikä valo siellä on näkyvissä. Ihan hyvä reissu.

Sen jälkeen menin asunnolle ja katoin uusimman lostin. Taas tuli semmonen olo että ei tajunnu mistää mitään. Eli ihan perus. Sitten tulin kotia ja äiti lykkäs sen pikku-äijän meikälle syliin ja pakeni autolla johonki. Mentiin sitten artturin kanssa ulos ja meikä sano että "rapakkoon ei sitten mennä".

Ei uskonut, koijas meikää.

Artturi tuumas että jos se saa harhautettua meikää niin se pääsee hyppään sinne rapakkoon. Totes meikälle selkeällä suomella että "Putkuri, eno, hae" alkukantaisilla aivoillani sain ratkottua tuon verbaalisen mysteerin ja lähdin hakemaan sitä potkuria. Selän kerkesin kääntää niin kuulu vaan semmonen pirullinen käkätys ja siellä oli, Artturi 2v naamallaan rapakossa. Suu täynnä kuraa se siellä naureskeli. Saatana

Piti mennä artturin kanssa metsään piiloon 30min että vaatteet kerkes vähän kuivua ennenku uskalsi mennä näyttäytyyn äitille.

Sitten niin. Kutoivat jotaki saatanan pajumattoa (minkä ainesosia olin hakemassa viime viikolla sieltä metästä kts. päiväkirjasta aikaisemmat merkinnät) , äiti ja joku sen kaveri. Siitä päästäänki tuohon otsikkoon. Meikällä oli siinä hommassa tärkeä rooli, piti mennä saatana istumaan sen kutomakoneen päälle ettei se keikahtais. Elämäni turhimmat 30min.

Eipä tässä muuta, isä soitti lapista ja sano että olivat nähneet suden ja melkeen polttaneet saunan. Meidän isä.